Juha kutsui minut toiseksi toimittajaksi ja kirjoittejaksi tähän blogiin. Otin kutsun mielelläni vastaan, sillä sekä WoWin pelaaminen että tekstien kirjoittaminen ovat lähellä sydäntäni.
Aloitin bloginpitämisen vuonna 2004, noin kolme vuotta sitten. Tuolloin kirjoitin omasta elämästäni ilman sen kummempaa teemaa. Oman blogini pääaiheita olivat ruokareseptit, sillä ruuanlaitto on aina ollut lähellä sydäntäni. Tuo vanha blogi on jo ajat sitten poistunut netistä. Tämä WoW-blogi onkin sitten uusi alku minun bloginpitäjän urallani.
Myös Juhan ja minun yhteisessä wowin pelaamisessa ollaan siirrytty uuteen aikaan, suurelta osin siksi että me teimme uudet hahmot ja aloitimme pelaamisen uudella serverillä. Nyt pelaamme RPPVP serverillä jossa on mahdollisuus kahinoida vastapuolen pelaajien kanssa. Juha teki itselleen druidin ja on ollut valintaansa tyytyväinen. Minulle uuden hahmon valitseminen onkin ollut paljon hankalampaa.
Tein itselleni paladinin ajatellen että sen pelaaminen olisi selvästi erilaista kuin warlockin pelaaminen, johon olin tottunut. Paladinissa on hyviä puolia: se on eräs pelin parhaista parantajista ja oman porukan buffajista. Kuitenkin hahmon kyky tehdä vahinkoa vihollisiin on säälittävän heikko. Osin vika saattaa olla köyhissä aloitusvarusteissa, mutta taistelut yksin vihollista vastaan tuntuvat kestävän tuskallisen pitkään kun paladin ei saa vastustajaa hengiltä mutta vastustajakaan ei oikein saa vahinkoa paladiniin. Eron huomaa selvästi Juhan druidiin, joka tuntuu tekevän 2-3 kertaa niin paljon vahinkoa kuin minun paladinini.
Mietin vielä jatkanko pelaamista paladinillani vai teenkö jonkin muun hahmon. Siitä, että kokeilee monenlaisia hahmoja ei ole haittaa, jo siksikin että kahden ensimmäisen pelitunnin aikana hahmo nousee ainakin tasolle 6 ja ansaitsee kymmenisen hopeakolikkoa, jotka voi lähettää postitse joko uudelle omalle hahmolleen tai Juhan hahmolle. Grindaaminen ei siis mene täysin hukkaan.
Mietin viime sykynä pitkään eri hahmovaihtoehtoja ennen kuin päädyin warlockiin, jolla pelasinkin tasolle 29 asti. Tuohon kului alle kuukausi, vaikka ensimmäisen pidempään pelatun hahmon kohdalla haittana oli yleinen osaamattomuus. Ihan perusasiatkin olivat vaikeita kun ne piti oppia kantapään kautta. Sitten minun pelaamisessani olikin pari kuukautta taukoa ennen kuin Burning Crusaden julkaiseminen innosti minut ja Juhan pelaamaan.
Sitä, millainen parivaljakko seikkailee tästä eteenpäin WoWin maailmassa ei siis ole vielä lyöty lukkoon. Juhan hahmo kykenee parantamiseen, vahingon tekemiseen ja tankkina olemiseen, joten selkeää tarvetta tietynlaiselle parille ei ole. Minun hahmoni vain vahvistaa parin toimintaa jollakin osa-alueella.
31.1.2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kokemuksesta voin sanoa, että druidi/hunter combo toimii aika kivasti. Pelasin druidia ja kaverillani oli hunter.
Hunter pääsee oikeuksiinsa levelillä 10, kun se saa petin.
Hyvää tuossa duossa on se, että kaikki osa-alueet on katettu: ranged damage, melee, ja healing.
Paladiini on kyllä tosiaankin semmoinen hahmo, että etenkin alkutasoilla sen pelaaminen on taisteluissa aika tylsää. Ja se että ei ole minkäänlaista kaukoasetta alentaa paladiinin pelaamisesta nauttimista huomattavasti, kun vihollisten pullaaminen pitää hoitaa menemällä tarpeeksi lähelle. Mutta se missä paladiini pätee on hengissä pysyminen. Itse en ainakaan kuole kovinkaan usein paladiinilläni vaikka joutuisin taistelemaan suurtakin ylivoimaa vastaan.
Kyllä paltsut tekee nykyään kivasti damageakin. Erityisesti retribution paltsut. Paladinin huono damage on enemmän legendaa kuin totta.
Paladin on myös aivan vittumainen vastustaja 1v1 taistelussa. Esim. roguella on tuskaa tapella paltsua vastaan. Plate vähentää melee damagea niin paljon, ettei paltsua ehdi saada hengiltä stunin keston aikana. Paltsu parantaa itsensä, ja sitten tulee hammer of justicea ja muuta jumalan vihaa niskaan.
Mutta totta on, että paladin on muihin hahmoluokkiin nähden sange "tylsä" pelattava.
Lähetä kommentti