2.2.2007

Humalassa pelaamisesta

WoW on periaatteessa aika yksinkertainen peli. Tehtävät ovat yleensä luokkaa "mene ja tapa 10 tietyn tyyppistä hirviötä". Kun olen pelannut sitä yksin ja selvin päin kaikki on sujunut mukavasti. Sen sijaan pelatessani Juhan kanssa iltaisin meillä on ollut tapana ottaa muutama olut pelin aikana. Humalatila heikentää ajattelukykyä ja tekee helpoistakin asioista vaikeita.

Tänä iltana minä join vain pari olutta, mutta Juha joi reilusti rommia. Tämä alkoi näkymään nopeasti pelissä. Esimerkiksi kerran meidän hahmomme olivat etsimässä tapettavaa pomohirviötä questia varten ja kolme suhteellisen kovaa shamaania hyökkäsivät meidän hahmojemme kimppuun. Juha jaksoi taistella jonkin aikaa, ennen kuin totesi ettei meidän etsimäämme ole täällä ja lähti juoksemaan paikalta jättäen minut taistelemaan yksin kolmea vastustajaa vastaan. Minun hahmoni oli vähällä kuolla, mutta onnistuin selviämään hengissä paladinin uskomattoman kestävyyden ansiosta.

Lopulta Juha tympääntyi siihen että peli ei tuntunut etenevän, loggasi itsensä ulos pelistä ja katkaisi skype-puhelun. Juha on selvin päin ihan mukava kaveri, mutta minua alkaa tympimään se että minun kumppanini pelissä on usein liian humalassa pystyäkseen pelaamaan järkevästi.

Eihän WoWittaminen ole niin vakavasti otettavaa, kun ei tämä työtä ole. Tässä mielessä minua ei niin haittaa se että pelatessa otetaan pari olutta pelaajien rentouttamiseksi. Juha kuitenkin on humalassa helposti ärtyvä ja pelin ongelmat saavat hänet nopeasti suuttumaan. Minua vituttaa kun Juha huutaa skypen kautta minun korvaani vuodatusta siitä miten peli on paska ja mikään ei onnistu.

Minusta tuntuu että joko meidän pitää vähentää alkoholin käyttämistä näiden pelisessioiden aikana, tai sitten pelaaminen pitää kokonaan lopettaa.

6 kommenttia:

Juha Kettunen kirjoitti...

Huonosti ohjeistetut questit + rommi = BAD.

Point Taken.

Itseäkin harmittaa. Refleksiräiskinnässä ei maistissa pärjää, mutta moninpeliä ei pitäisi edes yrittää. Moninpeli ei aina ole samanlaista aivojen resetointia kuin yksipeli. Moninpelissä, varsinkin puheyhteyden kanssa, pelaat *muitten ihmisten* kanssa. Jatkossa perjantai-illan peleiksi valitsen yksinpelejä.

riepupetteri kirjoitti...

Lare ja Juha; miulle tuo sama kännipelaaminen tapahtui jo ammoisina aikoina kiljoona vuotta sitten; eikä se siitä koskaan parantunut, päinvastoin.

Jenkeissä asuessani en enää koskaan uskaltanut online-MMORGia-tappeluun selvinpäin! Ne jätkät oli keskimäärin minua kokeneempia ja taitavampia. Piti olla vaan enämpi rohkea, uhrautuvampi, älyttömämpi. Mene edellä ja käytä enemmän ammuksia. Kuole muiden puolesta. Sen tein, omasta tahdostani.

Siitä - ja paljosta muusta enemmän tai vähemmän humalassa tehdystä - sain ansiokseni Brigadier General-arvon liittoutuneiden puolella ja General Major arvon Akselivaltioiden puolella.

Tämä ei ole puolustuspuhe kännipelaajalle. Kännipakenija edustaa samaa luokkaa kuin meikä nykyään, eli että se "sopiva" "huippu" pelinousuhumala on paut 1/2 tuntia, ja sen jälkeen ÄO laskee liian alas. Sen jälkeen pelataan vain kaiken maailman ego-pelejä ja muisteloita.

Noh, mitä tästä opimme? I feel for ya Juha.

thevoice kirjoitti...

WoW on melko yksinkertainen peli, mutta kyllä siinäkin vaaditaan taktiikkaa, että pärjää. Jos lähtee "soitellen sotaan", tulee raikkaasti turpaan.

Aika paljon ratkaisee se, että osaa käyttää hahmonsa kykyjä oikein, ja tietää miten erillaisten vihollisten kanssa pitää toimia.

Monesti joutuu myös miettimään miten saavuttaa joku tavoite mobeja vilisevän kentän läpi. Sopivan reitin löytäminen vaatii silmää ja taitoa.

En ole nähnyt teitä "toiminnassa", joten en osaa sanoa onko teillä mitään silmiinpistäviä puutteita pelitaktiikassa.

riepupetteri kirjoitti...

Rastin aiheena: Känni tappaa.

Pelasin illalla - etanolia nauttineena - BatMUDia. Komppasin äijällä monta tuntia luolastoa, tappaen monsuja ja keräten monta tuhatta expiä.

Tyytyväisenä hyvin tehdystä duunista palasin takaisin kaupungin liepeille ja päätin palkita itseni röökillä sekä täydennyksellä valkkaria.

Tauolta palatessani ruudulla näkyi punaisella "you die". Kuolin. En ollut kaupungin rajojen sisällä vartijoitten suojelemana, joten joku tuli ja tappoi.

Nojuu, tuon voinee laittaa enemmän tietämättömyyden kuin kännin piikkiin. Kerrankos sitä on jääty maastoon elpymään...

Juha Kettunen kirjoitti...

Vielä tänäkin aamuna oli ankara synkvitutus päällä. Yllä olevien hauskojen kommenttien jälkeen huomattavasti vähemmän. Virtuaalielämä jatkuu.

riepupetteri kirjoitti...

Kiva että olo helpottaa. Kerronpa lisää:

Jenkkilässä pöytään tuodaan tuuman vahvuinen - puoliraaka, keskeltä verinen - pihvi, mukana potallinen perunoita Tex Willerin tapaan. Nam nam nam!

Mieti sitä, setä/neiti :)