WoW Newbie

Paluu kotimetsään

2007-03-12T13:14:00.000+02:00

Peruin toistaiseksi WoW:in tilauksen. FAQ:n mukaan hahmoja säilytetään palvelimella ainakin puoli vuotta, mikäli pelin pariin haluaa myöhemmin palata. Ohjeissa myös luvataan, että pelaaja saa varoitusviestin ennen hahmon poistamista.

Kyllästyminen iski. WoW on saman kaavan toistoa tasosta toiseen, mutta ei se sinänsä haittaa. Nyt vain samaan aikaan innostuin ihan muista peleistä eikä ajatus WoW:in maailmaan palaamisesta herätä tällä hetkellä minkäänlaisia intohimoja.

Aika näyttää, onko kyseessä väliaikainen tauko vai loppuiko WoW:ittaminen tähän. Kiitokset kaikille lukijoille ja ahkerille kommentoijille. Toivottavasti jaksatte lukea muitakin blogejani. Tätä kirjoittaessa niitä on yksi: Test Drive Newbie. Muihin mahdollisiin blogeihin laitan jatkossakin linkit tuohon sivupalkkiin.

Over and out.

Mainoskatko

2007-03-06T10:00:00.000+02:00

Aloitin uuden blogin: Test Drive Newbie. Aiheena on Sierrakuskin seikkailut Test Drive Unlimitedin ihmeellisessä maailmassa. Tervetuloa lukemaan. Linkit muihin blogeihini löytyvät jatkossa tuosta vasemmasta palstasta.

Väkivaltaista tiedustelua

2007-03-05T20:00:00.001+02:00

Läksin yksinäni tutustumismatkalle Ashenvaleen ja heti alkoi tapahtua. Jouduin lyhyen ajan sisällä monta kertaa käsikähmään Lauman ryöstöretkeläisten kanssa. Välillä tummui oma läski, välillä näytin viholliselle missä sen kaapin oikein kuuluu seisoa. WoW alkoi taas välittömästi uudelleen kiinnostaa, joten uudet maisemat olivat hyvinkin tervetullutta vaihtelua.

Ensivaikutelma Ashenvalesta oli että ihanaa, täällähän näyttää ihan samalta kuin kotona Darnassuksessa. Hölkkäilin kissana rennosti tietä eteenpäin maisemia katsellen, kunnes yhtäkkiä kiskaisin käsijarrun päälle. Keskellä tietä seisoskeli käsittämättömän ruma sekasikiö, jolla oli härän pää ja humanoidin vartalo. Tauren-shamaani, täsmälleen samaa tasoa kuin minä itsekin.

Nieleskelin vähän aikaa hämmentyneenä tyhjää, mikä maksoi minulle keikan hautausmaalle. Minusta tuntui kuin minuun olisi käytetty omia aseitani, sillä vihollisshamaani noitui maassa kasvavat juuret tarttumaan minuun kiinni. Sapen sylkeminen ja arvailut shamaanin syntyperän yksityiskohdista eivät auttaneet mitään, kun ensimmäinen tuhotaika jo läjähti keskelle tauluani.

Vapauduin pian, mutta pienikin etumatka riitti viholliselle. Viimeisillä voimillaan shamaani sai iskettyä minut maahan. Minä olin karhumuodossa ja vihollinenkin omassa, nelijalkaisessa sotamuodossaan. Ilman alun jähmettymistä olen aika varma, että olisin voittanut. Silmät sinistä tulta leiskuen leijailin kummituksena ruumiini luo, mutta shamaania ei näkynyt enää missään. Hampaitani kirskutellen jatkoin matkaani.

Vain muutaman minuutin kuluttua pääsin kostamaan. Minua vastaan hölkkäsi iljettävä epäkuollut maagi. Tasoja oli yksi vähemmän kuin itselläni, joten velhon taktiikka oli karkuun yrittäminen. Vaan turha yritys oli se, sillä minä olen kissana keskivertoseikkailijaa huomattavasti nopeampi. En epäröinyt tällä kertaa hetkeäkään, vaan säntäsin hurjasti karjuen kohti. Kuola suusta roiskuen ja eläimellinen raivo silmissäni revin ja raatelin, kun velho yritti karkuun ja viskoi hätäisiä hyökkäysloitsuja niskaani. Tämäkin taistelu oli erittäin tiukka, mutta niin vain jaloissani makasi kohta hyvin, hyvin kuollut epäkuollut. Siitähän sai!

Hölkkäilin alueen päästä päähän ja vähän väliä jouduin piiloutumaan kissana varjoihin. Vastaan tuli pareittain itseäni hieman voimakkaampia Laumalaisia. Paikallispuolustuksen keskustelukanavasta päätellen Ashenvale on jokseenkin levotonta aluetta. Tutkin maastoa päällisin puolin ja otin erinäisen joukon tehtäviä vastaan.

Kerran keskellä tietä istuskeli verihaltia, joka oli pari tasoa itseäni kokeneempi. Hiivin näkymättömänä kissana haltian selän taakse ja iskin kynteni syvälle vihollislihaan. Sain mukavan korkean tason tapon sillä aikaa, kun vihollisen pelaaja oli ilmeisesti käymässä vessassa tai jääkaapilla. En varsinaisesti ylpeile teollani, mutta omapa oli syynsä! Olisi parkkeerannut ruhonsa jonnekin muualle kuin keskelle tietä. (Sitä paitsi <AFK> ilmestyi hahmon kohdalle vasta sekuntia ennen hengen lähtöä.)

Osallistuin vielä jonninjoutavaan ryöstöretkeen Lauman alueelle neljän muun itseni tasoisen yöhaltian kanssa. Siitä reissusta ei tosin ole paljoa kertomista, sillä pikkuvekarat olivat kielenkäytöstä ja täydellisestä taktiikantajun puutteesta päätellen ihan väärällä palvelimella. Tarkoitus oli muka hakea uusi lemmikki metsästäjälle, mutta porukka ei pysynyt hetkeäkään koossa ja vieläpä tapatti itsensä säntäämällä korkean tason vartijoiden keskelle. Poistuin paikalta vaivautumatta sanomaan enää sanaakaan.

Ashenvalessa odottaa nyt paljon tekemistä ja seikkailua. Aina kun mahdollista, aion osallistua myös Laumalaisten pieksemiseen. Adrenaliinitasot ja voitosta saatava tyydytys ovat PvP:ssä ihan eri maailmasta kuin PvE:ssä, se ainakin on viimeistään nyt varmaa.

Minne seuraavaksi?

2007-03-05T10:08:00.000+02:00

Viikonloppu tuli tällä kertaa käytettyä yksinpeleihin. Roolipeli- ja muiden taukojen ansiosta edellisestä täyspitkästä WoW-sessiosta alkaa olla huolestuttavan pitkä aika. Joko kiinnostus alkaa sammua?

Hahmoni on edelleen tasolla 25. Kuten muitten WoW:ittajien kommenteista on saatu lukea, tasot 20-40 ovat ilmeisesti tietyssä mielessä ne tylsimmät vaiheet hahmon kehityksessä. Tasoja tulee hitaasti ja matkanteko on hidasta nysväämistä ratsun hankinnan typerän tasorajan ansiosta. Yksin ei vielä pärjää isoille hirviölaumoille ja porukassa seikkaileminen on sitä samaa kuin ennenkin.

Jokin uusi idea WoW:iin olisi tässä vaiheessa tarpeen. Uuden syklihahmon aloittaminen voisi tulla kysymykseen, mutta silloin kiltatovereiden tasot karkaisivat käsistä (mitä ne kyllä osittain ovat jo tehneetkin). Tai ehkä PvP toisi touhuun uutta säpinää? Ehkä pitäisi tehdä muutama väkivaltainen tiedusteluretki syvälle Lauman alueelle. Pahoin pelkään, että näillä tasoilla retkelle tulisi äkillinen ja nolo loppu.

Monitaituri

2007-03-02T09:07:00.000+02:00

Pelasin luolastossa taas hieman erilaista roolia. Tällä kertaa hoidin nimittäin tankin virkaa, sillä minun tehtäväni oli kerätä vihollisten vihat niskaani ja ottaa iskua vastaan mahdollisimman paljon. Karhuna osaan karjua niin vertahyytävästi, että melkein omillakin tulee vetelät housuun. Ainakin piilostaan kurkkiva ja tappavan tarkkoja tuholoitsuja viskova pikkumies maahisvelho piti tätä karhun hyödyllisimpänä ominaisuutena. Niinpä puolet ajasta takkuinen turkkini hädin tuskin näkyi siihen tarttuneiden hakkujen, nuolien ja veriroiskeiden seasta.

Druidi on eräänlainen monitaituri, joka pystyy kohtalaisesti hoitamaan mitä tahansa tehtävää, mutta ei ole muiden hahmoluokkien tapainen spesialisti missään. Siinä missä karhu tankkaa, kissa pystyy hoitamaan salamurhaajan ja selkäänpuukottajan roolia. Sisälmykset vaan lentelevät, kun kissa repii ja raatelee nopeilla iskusarjoillaan. Haltiana hilluessaan Ikira toimii usein parantajana, mikä on aikaisemmin luolastossakin todettu toimivaksi. Haltiana myös tuholoitsujen viskeleminen onnistuu tarvittaessa. Minä tykkään druidista juuri tämän monipuolisuuden vuoksi.

Kun ei niin ei

2007-03-02T06:30:00.001+02:00

Deadmines-luolaston läpäisystä on tullut Ikiralle jonkinlainen lähes saavuttamattomissa oleva tavoite. Tai sitten minulla on vain käynyt tavattoman huono tuuri. Tämänkertaisessa yrityksessä seikkailijaporukka oli yhtä toheloa lukuun ottamatta hyvä ja asiansa osaava. Yksi tunari riitti kuitenkin pilaamaan parhaimmatkin yritykset.

Noitasähläri epäilytti jo rekrytointivaiheessa, sillä hahmon taso oli huomattavasti muita alempana. Pari muuta kommandoryhmämme jäsentä vakuutti kuitenkin, että noita kyllä pärjää, joten otimme hänet sitten mukaan. Virhe, iso virhe. Silloin kun kaveri ei sännännyt itse etummaisena kaikkien hirviölaumojen kimppuun, noidan demoni hoiti mokailun hänen puolestaan.

Toistuvista neuvoista ja painokkaista käskyistä ei tuntunut olevan apua… Ennen kuin viimein jossain vaiheessa kaverilla sytytti, mitä me muut oikein hänestä halusimme. Mutta kun viimein pääsimme luolaston siihen kohtaan, jossa edellisellä yrityksellä tuli party wipe, niin tampiodemoni taas säntäsi hirviölauman keskelle sähläämään. Kaikki kuolivat ja minulle riitti. Loppusaldona sain onneksi kuitenkin suoritettua kolme luolastoon liittyvää questia.

Neljäs suomalainen pelaaja liittyi kiltaan. Hyvä niin, sillä katoa on käynyt jonkin verran. Ensimmäisellä kierroksella kiltaan pääsi kun pärjäsi edes jossakin asiassa hyvin, mutta jatkossa kiltaan olisi tarkoitus rekrytoida sellaisia pelaajia ja seikkailijoita, jotka ehtii oppia tuntemaan kunnolla. Tavoitteena on rakentaa ennen pitkää sellainen kilta, ettei esimerkiksi luolastoihin tarvitse edes hakea satunnaista tunariporukkaa.

Pitihän se arvata

2007-02-28T11:56:00.000+02:00

Windows Visvan kanssa säätäessä on mennyt pari iltaa. WoW:ittamaan ei ole joutanut. Eilen illalla kävin kyllä katsomassa, mutta kaverit eivät olleet linjoilla. Ei sitten huvittanut ruveta soolottamaan, nysväsin mieluummin Visvaan viimeisiä virityksiä.

Tänäänkään ei ehdi WoW:ittamaan, kun on Vampire-roolipeliä. Mikäs se tällainen addiktio on? Rahat takaisin.

nVidia on julkaissut tilannekatsauksen Vistan ajuritukeen liittyen. Kaikenlaisia ominaisuuksia ajureissa vielä on, mutta tämän blogin aihepiiriin kuuluu lähinnä seuraava lausahdus:

World of Warcraft has low framerates.

Oliko yllätys.

Koko loppuelämä MMORGioita

2007-02-27T11:21:00.000+02:00

WoW ja Star Trek Online eivät ole ainoat minua kiinnostavat massiiviroolipelit. The Lord of the Rings Online: Shadows of Angmar näyttää aika karkilta. Pelin julkaisu tapahtuu huhtikuun loppupuolella. Ilmiannoin itseni halukkaaksi beta-testaajaksikin. Ilmaista työtähän se periaatteessa on, mutta voisi moista kerran elämässään kokeilla. Jos hommassa ei ole järkeä, niin sitten pitää pelata vain valmiita pelejä (vaikka kaikki pelithän, ja varsinkin MMORGiat, julkaistaan nykyään keskeneräisinä). Sitä paitsi ei mukaan pääsy ole mitenkään varmaa.

Pari muuta, ainakin ennakkoon hyvin kiinnostavalta vaikuttavaa massiiviropea:

Warhammer Online: Age of Reckoning
Age of Conan: Hyborian Adventures

Lopun edellä

2007-02-26T15:55:00.001+02:00

Kaikkien odotusten vastaisesti postiluukustani oli tänään tipahtanut Windows Visva Vista. Tämä siitäkin huolimatta, että viimeksi tänään google newsillä löytyi uutta juttua siitä, miten Microsoft, Moduslink ja laitevalmistajat yhdessä ovat mokanneet koko "Express" Upgrade –ohjelman. Henkisesti olin varautunut vielä ainakin kuukauden odotukseen ennen Vista-päivitystä. Ajoitus on itse asiassa aika hyvä, sillä nVidia julkaisi uutuusnäyttikselleni WHQL-ajurit vasta pari päivää sitten. Sitä ennen early adopterit olivat repineet hiuksiaan tuhoon tuomittujen beta-ajureiden kanssa. Asiasta on edelleen vireillä joukkokannekin.

Aion ruveta asentamaan Vistaa kohta. Tiedän kyllä, että tässä vaiheessa Vistaan siirtyminen voi olla vielä extreme-urheilua. Tämän tarkempi keskustelu asiasta menee tosin tämän blogin teemasta ohi. Tämä artikkeli onkin lähinnä samassa roolissa kuin hullun tiedemiehen laboratoriosta löytyneet viimeiset muistiinpanot… Jos minusta ei kuulu pariin päivään mitään, olen varmaankin heittäytynyt miekkaani, kun en pääse nettiin, WoW ei toimi tai koko tietokone on riekaleina. Jos taas kaikki menee hyvin, raportoin asiasta tässä blogissa.

Ai niin: onneksi minulla ei oikeasti ole miekkaa (toim. huom.).

Upseereista puheenollen

2007-02-26T12:05:00.000+02:00

Star Trek Onlinesta alkoi kuulua huhuja ja tietoja ensimmäisen kerran vuonna 2004. Ajattelin tuolloin, että kyseisestä pelistä tulee ensimmäinen MMORPG, johon perehdyn kunnolla. Olin silloin vielä allerginen massiiviroolipeleille, mutta Star Trek -aiheinen toteutus kuulosti suorastaan liian hyvältä ollakseen totta.

Nyt kun olen päässyt MMORGioitten makuun ja olen edelleen fanaattinen Star Trek -fani, kuola valuu suustani joka kerta kun vain ajattelenkin asiaa. Ainakin yksi ehdoton takaraja WoW:ittamiselle on siis olemassa. Siinä vaiheessa kun Star Trek Onlinea pääsee pelaamaan ja jos peliä ei ole ryssitty ihan täysin, WoW ja kaikki muutkin pelit saavat jäädä hyllyyn pölyttymään.

Tällä tietoa pelin julkaisu tapahtuisi vuoden 2008 alkupuoliskolla. Siihen on vielä pitkä aika. Jotta voisin keskittyä olennaiseen, aion erota työstäni ainakin ottaa julkaisun aikoihin tuntuvan loman.

Natsat kauluksiin

2007-02-26T07:23:00.001+02:00

Pathfinders –kilta perustettiin eilen. Jäsenten hahmoluokkavalikoima on mukavan monipuolinen, sillä vain tankkeja (ts. vihollistulta kerääviä sotureita) puuttuu. Tosin sellaisia ei ainakaan heti alussa tarvitakaan, kun killan roolia ajattelee. Pieni mutta tehokas kiltamme on tiedustelu- ja sissiryhmä, jonka tehtävänä ei ole tarkoituskaan olla mukana etulinjassa raskaimmissa taisteluissa.

Viimeistelin killan komentorakenteen tänä aamuna. Killan tittelit ja sotilasarvot näyttävät tältä:

Escort on kiltatulokas, jolla ei vielä ole yhteistyökokemusta tositilanteesta. Kiltaan on värvätty hyviä taistelijoita, hyviä roolipelaajia ja hyviä kirjoittajia, mutta Escortista on todettu vasta yksi näistä taidoista. Kokeneempien jäsenten tehtävä on muokata Escorteista tykinruokaa perusvoimaa kiltaan kannustamalla, opettamalla ja tukemalla.
Scout on perusjäsenen titteli. Scout osaa pienryhmän taktiikasta ainakin perusasiat eikä sönkötä 1337-kieltä suut ja silmät täyteen.
Tracker on kokeneille jäsenille varattu titteli. Trackerin arvon saaminen edellyttää menestyksellistä yhteistoimintaa ainakin parissa instanssisa tai keskivertoa sinnikkäämpää roolipelaamista. Killassa on tällä hetkellä yksi Tracker, monessa instanssissa pätenyt Naergil.
Ranger on Pathfindersissa upseerin arvo. Kiltajohtaja tuntee kaikki Rangerit henkilökohtaisesti. Rangerilla on oikeus rekrytoida uusia jäseniä kiltaan. Killassa on tällä hetkellä yksi Ranger, maahisvelho Gallus, jota pelaa killan ehkä kokenein pelaaja K-P.
Explorer on killan johtaja. Explorer vetää killan suuret linjat yhteistyössä Rangereiden kanssa. Explorer päättää ainakin vielä pienessä killassa komentorakenteesta, titteleistä, ylennyksistä ja alennuksista. Pathfindersien Explorerina huseeraa Ikira.

Rankka työ, rankat huvit

2007-02-25T10:03:00.001+02:00

Ensiksi ilmoitusluontoinen asia. Jouduin sensuroimaan WoW Newbietä hieman sen aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen takia. Sitä ennen jouduin poistamaan yhden viestiketjun kokonaan sen sisältämän julkiseen blogiin sopimattoman sisällön takia. Allekirjoittanut esiintyy tässä ihan oikealla nimellään, joten ihan mitä tahansa en voi Internetiin ikuisiksi ajoiksi arkistoituvaan blogiin päästää.

Olen aina sanonut, että kirjoitustaito on tärkein ihmisen koskaan kehittämä teknologia. Asialla on myös kääntöpuolensa, sillä painetulla sanalla on hirveä voima. Sanan säilä voi satuttaa kymmenen kertaa pahemmin kuin kahden käden Zweihander konsanaan. Paha Juha sisälläni tulkitsee tapahtuneen tietenkin niin, että kirjoitustaitoni riittää vaikka muuttamaan maailmaa. Kykyä pitää vain malttaa kontrolloida.

Sitten iloisempiin asioihin ja takaisin varsinaiseen aiheeseen. Olen nyt kolunnut läpi kolmannen instanssin. Stormwind Cityssä on ollut ongelmia vankikarkureiden kanssa, joten asialle tarvittiin kokenut seikkailijajoukko. Instanssina Stockades on harvinaisen suoraviivainen. Tehtävänä on käytännössä pyöriä pienellä alueella ja tappaa kaikki mikä liikkuu, sitä mukaa kun vastustajat uudelleensyntyvät yhä uudelleen ja uudelleen. Kuulostaa helpolta, eikö niin? Kävi ilmi, että näinkin yksinkertaiseen tavoitteeseen tarvitaan hyvä ryhmä ja hyvät pelaajat.

Ensimmäinen porukka koostui kaikesta päätellen itseäni huomattavasti nuoremmista pelaajista. Vaikka olimmekin yksi ryhmä, muutama pelaaja soolotti kuin muita ei olisi paikalla lainkaan. Ei minkäänlaista taktiikan tajua, ympärillä tapahtuvien asioiden huomaamista eikä ohjeiden kuuntelemista. Lisäksi sotasaaliista syntyi aika lapsellista vänkäämistä ja rumaa kielenkäyttöä. Silkalla tulivoimalla pärjäsimme kohtuullisesti, mutta toisen party wipen jälkeen lähdin kesken pois. Sain silti pari kyseiseen luolastoon liittyvää tehtävää suoritettua.

Toinen kommandoryhmä oli koostumukseltaan aika outo, mutta pärjäsi kertaluokkaa paremmin. Ryhmässä oli peräti kolme metsästäjää lemmikkipetoineen, yksi salamurhaajahiiviskelijä ja minä druidiparantajana. Eteneminen oli hyvin varovaista, jopa liiankin, mutta niin vain loputkin tehtävät saatiin suoritettua. Omia tappioita tuli kahdesti, kun sama huono-onninen kääpiö otti kahdella eri kerralla enemmän vahinkoa kuin mitä minä humalassa ehdin parantaa. Ryhmä nro yksi olisi tässä tilanteessa juossut munat vaahdoten seuraavaan tappeluun, mutta meidän ryhmämme polvistui päät painuksissa kaatuneen ruumiin ääreen sitä vartioimaan, kunnes toverimme palasi kummituksena paikalle.

Roolipeliasiat etenivät myös. Kävi ilmi, että housufetissimies on kotoisin Skotlannista tai niin hän ainakin väittää. Tyyppi roolipelaa enemmän ja paremmin kuin viisi keskivertopelaajaa yhteensä. Menimme yhdessä tutustumaan suojaisaan ja kaukaiseen piraattisatamaan, jossa Allianssin ja Lauman seikkailijat voivat kohdata pelkäämättä välitöntä tappelua. Tapella kyllä voi, mutta paikalliset järjestysmiehet puuttuvat heti peliin ja iskevät riitapukarin saman tien maahan. Joku Lauman salamurhaaja ei meinannut millään käsittää tätä vielä kolmannellakaan kerralla, kun luikki kummituksena hautausmaalta meidän häpäisemän ruumiinsa luo nyrkkiään puimaan.

Onnistuneen instanssikeikan jälkeen Ikiralla oli kissamuodossa villi olo. Housumies oli jo aiemmin maininnut, että Snuffles –katti pitää Griffin-mestarin luona sijaitsevaa heinäkasaa itselleen ja Ikira-kissalle varattuna. Sinnepä sitä sitten lyhyen takaa-ajoleikin sännättiin pää viidentenä jalkana. Heinät vaan pölisivät, kun Snuffles ja Ikira touhusivat. Mutta se, hyvät lukijani, on tarkemmin ajatellen Ikiran ja Snufflesin välinen asia eikä siitä sen enempää!

Vain maastopuku puuttuu

2007-02-23T18:33:00.001+02:00

[Tätä kappaletta on muutettu]

Uuden killan perustaminen lähti hyvälle alulle. Tähän asti fiksuin tapaamani WoW:in pelaaja, instanssissa pätenyt yöhaltia-salamurhaaja, liittyi heti mukaan. Suomalaispelaajista tulee pian pari jäsentä lisää ja mukana on myös jo yksi aivan uusi tuttavuus. Ikirakin nousi pikasoolotuksella uuden tason, joten ainakaan vielä koko WoW:ittaminen ei ole tyssännyt. Päinvastoin. Mikä ei tapa, se vahvistaa, niinhän sitä sanotaan.

Ai niin, uutuuskillan nimi jäi vielä mainitsematta. Saanko esitellä: Pathfinders.

Nolo loppu

2007-02-23T09:14:00.001+02:00

[Tätä artikkelia on muutettu alkuperäisestä]

Menemättä yksityiskohtiin, The Nexus hajosi, mutta uusi kilta on suunnitteilla.

Puheyhteydestä

2007-02-22T10:11:00.000+02:00

Eilen WoW:issa tuli todettua, että ainakin neljällä ihmisellä Skypen konferenssipuhelu toimii mainiosti. Jos vaikka instansseja ajatellaan, tuskin viideskään osallistuja linjaa tukkii. Olen päättänyt, että Ventriloon en enää koske. Dokumentointi on surkeaa, sillä edes sellainen perusasia, kuin että mitkä portit palomuurista palvelinta varten pitää avata, ei selviä. (Ja ei: portti 3784, TCP ja UDP, ei näköjään riitä.) Olen yrittänyt googlettaa asiaa turhaan tuntikausia. Kun ei kerran toimi, niin olkoon, perkele.

En tiedä, onko vika sitten Ventrilossa vai F-Securen vammaisessa palomuurissa, mutta ei paljon kiinnosta. Skypen kanssa ei joudu tappelemaan hetkeäkään tuollaisten asioiden kanssa. Eikä minua tarkemmin ajatellen edes huvita kuunnella tusinan ulkomaalaisen yhtä aikaa sönköttämää bloken engrishiä... Päivätyössäni saan sitä herkkua tarpeeksi. Skypen konfferenssipuhelu suomalaisten ryhmänjohtajien kesken ja chatti lopuille saavat luvan riittää jatkossakin ja loppuun saakka. Hyvin pian meillä on killassa ainakin neljän suomalaispelaajan saman tasoiset hahmot muita komentamassa (mikäli muut jäsenet vielä sietävät meitä suomalaisia, tai me heitä).

Puhutaan minusta

2007-02-21T13:28:00.000+02:00

Olen sitten tätä nykyä ihan suhteellisen koukussa WoW:iin. Pelaan käytännössä joka päivä ja monta tuntia kerrallaan. Tämä siitäkin huolimatta, että edelleenkään WoW ei minusta ole mitenkään erityisen nerokas peli. WoW on kaikkien MMORGioitten äiti lähinnä siitä syystä, että siihen on kerätty kaikkien aikaisempien massiivimoninpelien koukuttavimmat ja pidetyimmät ominaisuudet (lue: kliseet). Lisäksi toteutus on viimeistelty raudanlujalla otteella niin, että peli toimii teknisesti kuin junan vessa. Kysymys kuuluu siis: miksi juuri minä olen koukussa?

Asia on niin, että minä tarvitsen elämääni aika ajoin jonkun projektin. Projektin pitää olla jotain sellaista, johon kuluu paljon aikaa (levelöinti), johon voin purkaa luomistarvettani (tämä blogi), jossa saan olla tekemisissä muitten ihmisten kanssa (tiimityöskentely ja puheyhteys), ja joka muutenkin pyörii päässäni vähän väliä. Lyhyesti sanottuna siis jotain sellaista, johon voin purkaa ylimääräistä energiaa.

Jotkut ihmiset ovat tyytyväisiä stabiiliin ja muuttumattomaan elämään vuodesta toiseen. Minä taas tylsistyn helposti. Päivätyöni ei ole henkisesti haastavaa eikä luovia sivutöitä, peliarvostelujen kirjoittamista, ole tarjolla tarpeeksi. Kun tulee tilaisuus rikkoa rutiinia, säntään ilolla mukaan. Tällä hetkellä WoW vastaa näihin perustarpeisiini mainiosti. Jonakin päivänä varmaan kyllästyn ja etsin elämääni jonkun uuden projektin.

Perheelliset, luterilaisella työmoraalilla varustetut perussuomalaiset epäilemättä pyörittelevät päitään tällaiselle modernille nörtismille. Mutta siitä minä en piittaa. Itse pyörittelen päätäni niille, jotka vaikka pesevät ja vahaavat uutta autoaan joka toinen päivä, laittavat venettä, korjaavat kesämökkiä tai, herra paratkoon, istuvat työpaikoillaan minimissään kymmenen tuntia päivässä. Saisivat kokeilla välillä WoW:ia... Ehkä minutkin näkee vielä jonakin päivänä wanhaa moottoripyörää korjaamassa?

No tuskin kuitenkaan.

Finlandization

2007-02-21T09:05:00.000+02:00

Suomalaisvahvistuksia

Kiltamme suomettuu suomalaistuu hyvää vauhtia. Saimme mukaan paitsi tarpeellisen hahmon myöskin erittäin kokeneen pelaajan. Kiltamme demografian vääristyneisyys korjautui hieman, kun kaikkien paladiinien, metsästäjien ja salamurhaajien joukkoon liittyi ensimmäinen velho. Rotunsakin puolesta uusi seikkailija on toistaiseksi ainoa lajissaan, sillä velhona huseerava hassu pikkumies on tonttu maahinen. Tervetuloa, K-P! Eikä sitten hypitä.

Kuten aikaisempien viestien kommenteista on saatu lukea, lisääkin suomalaisvahvistuksia on luvassa. Joukkoa täydentämään on ilmeisesti tulossa ensimmäinen noita. Hyvä niin, sillä demonilemmikit ovat taisteluissa arvokkaita. Pelaajana Riepu-Petterillä ei vielä ole WoW:ista kokemusta, mutta muista MMORGioista sitäkin enemmän. Toivottavasti pääset pian mukaan.

Instanssissa taas

Menimme taas Deadminesiin. Porukka oli muuten sama kuin viime kerralla, mutta mukaan liittyi neljänneksi muuan hätäinen metsästäjä killastamme. Hektinen alku sekä ei luvannut että lupasi hyvää, sillä vaikka metsästäjä sooloilikin aivan liikaa, niin hirviöitä kaatui hurjaa vauhtia ilman omia tappioita.

Pitemmälle edetessä metsästäjää saatiin hieman jarruteltua. Erittäin kokenut salamurhaaja otti komennon, ja taktinen eteneminen tuotti tulosta. Pääsimme pidemmälle kuin vielä kertaakaan aikaisemmin, mutta kuin puun takaa iski äkkiä kaikkien luolastoseikkailujen kauhu: Party Wipe. Kaikki kuolivat.

Virheitä emme tehneet. Kävi vain uskomattoman huono tuuri, kun varovaisuudesta huolimatta kimppuun kävi aivan liian suuri vihollislauma kerralla. Ei siinäkään muuten mitään, mutta kun ne päättivät ensimmäiseksi niitata minut, parantajan. Se oli sitä myöten selvä ja koko joukon menoa.

Joko paladiinitankki ei saanut ärsytettyä vihollisia riittävästi tai sitten minä heitin ensimmäisen parannusloitsun liian aikaisin. Älytöntä kyllä, mutta tehokas parantaminen saattaa ärsyttää tekoälyvihollista enemmän kuin tehokas hakkaaminen. Kun kakka osui tuulettimeen, kaikki oli joka tapauksessa ohi niin nopeasti, että kummituksella hautausmaalla pyöri päässä ja olo oli että "mitä helvettiä?".

Illan lopuksi tauluun napsahti muuten taso 22. Hyvä minä.

Pelivälineitä

2007-02-21T08:03:00.001+02:00

WoW:in käyttöliittymässä olisi parantamisen varaa. Vähän väliä sattuu ihan turhia mokia hölmön näppylätekniikan takia. On tyypillistä, että kirjoittaa väärää asiaa väärälle kanavalle tai että hahmo rupeaa liikkumaan ja pomppimaan, kun tarkoitus olisi kirjoittaa jotain. Olen harkinnut erääksi ratkaisuksi ongelmaan Zboard –näppäimistöä ja siihen WoW BC –lisäpalikkaa.

Zboardin ajatus on metka. Kyseessä on tavallinen, joskin purettava näppis. Pelin ajaksi näppikseen voi kiinnittää kustomoidun moduulin, johon on esiohjelmoitu tärkeitä näppäinkomentoja ja makroja. WoW –moduulia kävin katsomassa kaupassakin. Osa näppäimistä vaikuttaa hyödyllisiltä, osa ei. En ole vielä tehnyt sijoitusta kahdesta tärkeästä syystä:

Näppäimistö ei ole taustavalaistu. Minun pelihelvetissäni työpisteessäni on niin pimeää, etteivät näppäinten merkinnät oikein erotu mustasta taustasta. Taustavalo auttaisi, pöytävalaisinta on ikävä viritellä pelin ajaksi. Kokemusta on.
Näppäimistö on langallinen. Minulla on keskusyksikkö jalkojen juuressa lattialla, joten johdot olisivat koko ajan jalkoihin sotkeutumassa ja jumittamassa näppäimistötason ja pöydän väliin. Kokemusta on.

Kolmas syy, joka tuskin olisi oikea ongelma, on että laitteen Windows Vista –yhteensopivuudesta ei ole mitään havaintoa. On vain ajan kysymys, milloin koneeseeni tulee Visva ykköskäyttöjärjestelmäksi.

Onko kellään kokemuksia tai muuten vaan kommentteja Zboardista? Jos on, kirjoittakaa niitä toki tämän viestin kommentteihin.

Ohimennen kuultua

2007-02-20T11:06:00.000+02:00

Paikkana Stormwindin huutokauppahuone, kova tungos.

KÄÄPIÖ: "Isoperseiset draeneit tukkivat koko paikan!"

YÖHALTIA: "Hyvin sanottu!"

DRAENEI: "Kuuluuko sieltä lattianrajasta jotain mutinaa!"

Minua nauratti koko loppuillan ajan.

Kissapedot keskenään

2007-02-20T07:45:00.001+02:00

Muistanette, hyvät lukijani, vielä omituisen housuhyypiön? Ja hänen kissalemmikkinsä? Olemme törmänneet episodin jälkeenkin vähän väliä Stormwindin kaupungissa. Vaihdamme aina kuulumisia täydellisen pukusetin hankintaan liittyvistä vaiheista sekä tietenkin kissoista. Myöhään eilen illalla roolipeliasiat etenivät, köh, hieman omituiseen pisteeseen.

Housukaveri on kova säätämään kissapetonsa kanssa, metsästäjä kun on. Sen jälkeen kun itse opin muuttumaan kissaksi, olen pysytellyt nelijalkaisessa muodossa pitkiäkin aikoja. Maastossa tähän on riittävä syy jo silkassa nopeudessa sekä piiloutumiskyvyssä. Kaupungissakin rooli on välillä jäänyt päälle ja asialla näkyy olevan seurauksensa.

Kaikki alkoi taannoin ihan viattomasta takaa-ajoleikistä tämän Snuffles-nimisen katin kanssa. Metsästäjät pystyvät niin halutessaan kontrolloimaan lemmikkiään suoraan. Housufetissimies on sinnikäs roolipelaaja ja hän on kehitellyt ties mitä taustatarinoita kissalleen. Välillä kisu kuuluu tekaisseen pentuja, sitten oli käynyt köpelömmin ja mirristä tuli surullinen ja ujo. Ja minähän kissamuodossa piristämään.

No myöhään eilen illalla sitten Snuffles ja Ikira… tuota… tätä on hieman vaikeaa selittää. Niinku… sillai… tiätsä. Siinä keskellä katua. Metsästäjä täräytti kiveykselle kissarakastavaisia varten nuotion pystyyn ja kaikki. Satunnaiset ohikulkijat seurasivat touhua ihmeissään. Jos joku tuli liian lähelle, Snufflesin ujous katosi. Kissa puolusti puolisoaan ja ajoi tungettelijat tiehensä. Voin kertoa, että siinä on naurussa pitelemistä, kun kääpiö juoksee munat vaahdoten kissapeto kannoillaan pitkin katuja ja kailottaa: "AAaaarrrghh! Auttakaa!! Se aikoo tappaa minut!" Ja sitten takaa-ajoon yhtyy toinenkin kissa!

Pervo. Siis en minä mutta pojat!

Ei määrä vaan laatu

2007-02-19T23:23:00.001+02:00

Temppeliritariystäväni tarvitsi apujoukkoja seikkailuretkelleen inhan kaivoksen syvyyksiin. Pitkän arpomisen jälkeen päätimme lähteä kokeilemaan instanssia kolmestaan kiltamme uusimman jäsenen kanssa. Vielä luolaston suuaukolla mukaan oli tulossa killan ulkopuolista porukkaa, mutta viidessä sekunnissa jatkuva hyppiminen alkoi ärsyttää (kyllä, kyseessä oli yöhaltia, kuinkas muuten). Tarjokkaat lensivät iskuryhmästämme saman tien.

Kokemus oli edelliseen yritykseen verrattuna kuin eri planeetalta. Suurin kiitos uskomattoman toimivasta tiimityöskentelystä kuului kiltatulokkaalle, jonka hahmo oli kanssamme samalla tasolla mutta joka pelaajana taisikin olla meitä selvästi kokeneempi. Ensimmäistä kertaa minä hoidin päätoimisen parantajan roolia pysytellen taustalla; melkoinen muutos siihen nähden että tähän mennessä olen tottunut etenemään kärjessä. Temppeliherra meni edeltä ja salamurhaaja kiersi vihollisten selän taakse puukottamaan.

Kaikkien odotusteni vastaisesti pärjäsimme kolmestaan kertaluokkaa paremmin kuin vielä hetki sitten täydellä viiden seikkailijan miehityksellä. Kukaan ei kuollut kertaakaan emmekä edes joutuneet varsinaisesti hätää kärsimään. Minä paransin minkä kerkisin, temppeliherra hakkasi kymmenen kilon askarteluvasaralla ja voro viipaloi kahdella miekalla. Rahaa, sotasaalista ja kokemusta tuli niin että ranteita pakotti. Valitettavasti luolastoseikkailu loppui ennenaikaisesti, kun salamurhaajan pelaaja joutui poistumaan. Siitä huolimatta kokemus vetää kevyesti vertoja ensimmäiselle instanssille ja parantajan roolin ansiosta kokemus oli aivan erilainen.

Kissakin vielä!

2007-02-18T17:33:00.000+02:00

Sisukas grindaaminen palkittiin: Ikira osaa nyt muuttaa muotoaan kissapedoksi! Vihdoinkin, tätä on odotettu. Kyllä kannatti, sillä mirri on paitsi tyylikäs, myöskin pätevä tiedustelija, eikä ollenkaan huono taistelija. Valitsemieni talenttien ansiosta kisu juoksee jo nyt maastossa muita nopeammin ja tasojen nousun jälkeen vauhtia on luvassa lisää. Olen hyvin tyytyväinen paitsi kissamuotoon niin myös druidiin yleensä: hahmoluokan monipuolisuus alkaa nyt paljastua. Monipuolisuus sopii minulle. Tankkaaminen onnistuu, mutta niin onnistuvat myös taikominen, parantaminen ja hiiviskelykin.

Rekrytoimme kiltaamme arvokkaan uuden jäsenen. Hahmo oli samalla tasolla kuin me ja hahmoluokkana salamurhaaja täydensi ryhmäämme esimerkillisesti. Mikä tärkeintä, pelaaja on erittäin fiksu tyyppi, joka sekä osaa kommunikoida että tietää miten ryhmässä tulee toimia. Ikää on muutama vuosi enemmän kuin meillä (uskomatonta, mutta totta) ja kotipaikka löytyy rajan takaa Pietarista. Siviiliammattikin natsaa omiemme kanssa. Lyhyesti sanottuna kaveri on ihanteellista ainesta kiltaamme.

Taso 20 oli merkittävä saavutus, samoin oman killan perustaminen. Tästä olisi hyvä jatkaa, mutta mielessäni on pyörinyt myös kokonaan uuden, jo kolmannen hahmon luominen. Vaihtelu virkistää ja hahmojen pelaaminen sykleissä pitää mielenkiintoa yllä. Katsotaan, sanoi kissimirri.

PVP Duskwoodissa

2007-02-18T11:15:00.000+02:00

Eilen illalla meidän kiltamme kolme jäsentä - Melchior, Ikira ja Bluefeather - lähtivät Duskwoodiin kokeilemaan miten pärjäämme kovemmalla alueella. Duskwoodhan on virallisesti tason 20-30 alue, ja vielä contested sellainen. Alueella liikkuu siis sekä Alliancen että Horden tyyppejä. Meidän tiimimme hahmot olivat noin tasolla 19, joten odotettavissa oli tiukkoja tilanteita.

Aika pian huomasimme että jo tietä pitkin kulkiessa kimppuun hyökkää tason 24 hämähäkkejä. Saimmehan me ne hengiltä, mutta viisi tasoa itseä kovemmat hirviöt ovat aika pahoja vastuksia. Hankittuamme lentopisteen Darkshiren kaupungista ja tehtävän tappaa hämähäkkejä, luurankoja ja ghouleja me lähdimme matkustamaan kohti alueen hautausmaata jonka ympäristössä oikeanlaisia vastustajia riittää.

Tiellä tuli vastaan yllättäen tason ?? örkkishamaani (myöhemmin sain tietää että oikeasti tasoa 34). Hän tappoi meidän tiimimme muutamassa sekunnissa, ja kun olimme resurrektoituneet ajoi meitä takaa kun juoksimme pakoon Duskwoodin kaupunkiin. Itse kaupungissa oli niin paljon Alliancen puolella olevaa porukkaa ettei PVP-vastustaja uskaltanut tulla sinne.

Kerroin tilanteesta paikallispuolustuksen chattikanavalla, ja valitin ettemme uskalla lähteä kaupungista kun paha örkki uhkaa meidän henkeämme. Ystävällinen tason 41 draenei hunter Severn vastasi meille tulevansa auttamaan. Tuo meitä paljon korkeammalla tasolla ollut tyttö liittyi meidän tiimiimme ja lähdimme yhdessä metsästämään örkkiä. Jonkin aikaa juostuamme me näimmekin kyseisen örkin, joka meidät nähdessään lähti juoksemaan pakoon. Me ajoimme hänet ulos alueelta ja onnittelimme itseämme.

Severn ehdotti että hän voisi jäädä meidän tiimiimme auttamaan meitä joksikin aikaa, siltäkin varalta jos kyseinen örkki päättäisi palata. Niinpä me metsästimme hämähäkkejä porukalla, ja todellakin tason 41 tiimikaveri nopeutti touhua huimasti. Kun olimme keskittyneet hämähäkkien tappamiseen hyökkäsi paikalle tason 43 blood elf paladin, ja sama toistui kuin ennenkin - muutaman sekunnin kuluttua koko meidän tiimimme oli kuollut. Sanotaan että paladinit eivät tee paljon vahinkoa, mutta ainakin tuo kyseinen paladin oli käsittämättömän tehokas tappokone.

Severn totesi ettei ollut varautunut hyökkäykseen, mutta että me voisimme voittaa kyseisen pahan paladinin jos toimisimme tiiminä. Seuraavan tunnin ajan me leikimme "kissa ja hiiri"-leikkiä, paladinin yrittäessä tappaa meidät ja meidän tiimimme pyrkiessä pysymään hengissä. Me saimme paladinin kerran hengiltä, mutta vastaavasti paladin tappoi meidät ainakin kolme kertaa. Lopulta Juha ja minä kyllästyimme ja me lähdimme kivellä takaisin Stormwindiin.

Severnkin tuli meidän luoksemme Stormwindiin, sanoen että oli joutunut juoksemaan pakoon Duskwoodista ratsullaan blood elfin ajaessa häntä takaa. Meidän korkeatasoinen uusi ystävämme antoi meille lahjoja, kuten medium armor kittejä ja sanoi auttavansa meitä jatkossakin jos me tarvitsemme jotakin. Päivän aikana me siis koimme mielenkiintoisia joskin turhauttavia PVP-taisteluita ja saimme uuden ystävän.

Hankala, mutta lupaava alku

2007-02-17T19:26:00.001+02:00

Uusi kilta vaikuttaa lupaavalta ja porukka on ihan fiksua. Kävimme kokeilemassa killan ensimmäistä instanssia, mutta mukaan oli pakko ottaa yksi killan ulkopuolinen jäsen. Virhe, iso virhe. Tyyppi vaikutti ärsyttävältä jo ennen alkuun pääsyä, mutta valinnan varaa ei juuri silloin ollut.

Kaveri oli melkoinen säätäjä, jolla oli liikaa kofeiinia veressä. Tyyppi ei tajunnut rooliaan kunnolla, sillä taustalla parantamisen sijaan hän sykyili sinne ja tänne eturintamassa hirviöitä ärsyttäen. Toistuvista, ystävällisistä huomautteluista ei ollut apua. Toisaalta kaveri kyllä paransi sen minkä ehti, mutta jatkuva hyppiminen ja hyperaktiivisuus ärsyttivät kaikkia.

Alkuhapuilun jälkeen yhteistyö toimi hyvin. Toiminta oli tehokasta ja roolijako toimi, hyppytautisen hektisyydestä huolimatta. Vastus oli kuitenkin vielä hieman liian kovaa omiin tasoihimme nähden. Pienikin virhearvio tai huono tuuri tiesi koko porukan kuolemaa. Hyvä yritys, mutta kesken jäi. Seuraava yritys on edessä vasta lisäkokemuksen jälkeen.

The Nexus

2007-02-17T16:10:00.000+02:00

Minä ja Juha olimme jo pariin otteeseen puhuneet uuden killan perustamisesta, kun tapasimme eilen kääpiöpaladinin joka myös innostui hankkeesta. Tuumasta toimeen - kävimme kiltamestarin luona ostamassa perustamisasiakirjan. Killan nimestä oli pitkään keskustelua, mutta me päädyimme "The Nexukseen" sillä ajatuksella että sekä hahmot että pelaajat ovat peräisin kaikilta maailman kolkilta. Nexus on se kohtaamispaikka jossa kaikki tapaavat.

Tänään Juha ja minä vietimme aikaa Stormwindin kaupungissa jutellen suunnilleen tason 20 killattomien pelaajien kanssa. Muutamassa tunnissa saimme kasaan vaadittavat 10 jäsentä meidän kiltaamme. Lauantaina iltapäivällä "The Nexus" aloitti toimintansa.

Sen perusteella mitä olen jutellut muiden kiltalaisten kanssa joukko vaikuttaa fiksulta ja mukavalta. Kiltachatti on ihan hauska lisä pelin sosiaaliseen puoleen. Kun me kaikki olemme suunnilleen samaa tasoa, on helppo seikkailla yhdessä. Ensimmäisenä yhteisenä projektina olemme sopineet menevämme deathminesiin koko porukalla. Tämähän on yksi kiltojen hyöty: aina löytyy porukkaa instansseihin.

Tällä hetkellä minä olen killan perustaja ja johtaja; kaikki muut ovat vain jäseniä. Jos porukkaa tulee lisää pitää alkaa miettimään jonkinlaisia arvoasteita jäsenille, mutta juuri nyt se ei ole tarpeen.

Kiltaa varten pitäisi perustaa oma foorumi keskustelua ja tapahtumien sopimista varten. Sen tekeminen taitaa jäädä Juhan vastuulle. Lisäksi ventrilo pitäisi saada vihdoinkin toimimaan, jotta voisimme jutella koko porukalla raideissa. Puhuminen kun on niin paljon nopeampaa kuin kirjoittaminen.

Kaikki kiltalaiset osaavat kohtuullisesti englantia, mutta saa nähdä miten ymmärrettävää englanninkielinen kommunikointi olisi puhumalla. Joukon jäsenet kun ovat todellakin peräisin eri puolilta tätä planeettaa: Kreikasta, Kroatiasta, Australiasta...

Oma kilta lisää ainakin minun innostustani WoWin pelaamiseen. Luultavasti Juhakin tulee pitämään tästä meidän yhteisestä killastamme.

Housufetissi

2007-02-15T23:30:00.001+02:00

Vampire-roolipeli-illan päätteeksi kävin vielä tarkistamassa huutokauppojeni tilanteen. Samassa yhteydessä minulle sattui WoW:in tähän asti palkitsevin [rummunpäristyksiä!] roolipelikokemus. Minua lähestyi ihan komea yöhaltiamies, joka halusi välttämättä ostaa housuni. Kyllä, housuni. HYI, minä en ole sellainen tyttö, ajattelin, mutta jatkoin juttua.

Kaverin tarjoukset paranivat kaiken aikaa. Ensin hän tarjosi omia (vaatimattomampia) housujaan sekä kourallista hopeaa. Kun en ruvennut luopumaan housuista, tarjoukseen lisättiin parannusjuomia. Ikään kuin druidi sellaisia tarvitsisi ja ikään kuin en itsekin sellaisia osaisi tehdä. Sen totesin tälle sulhaskosijallekin innokkaalle ostajallekin, jolloin mies säntäsi pankkiin nostamaan lisää rahaa!

Kävi ilmi, että kyseinen metsästäjä halusi asukokonaisuuteensa sopivat housut, minun käyttämäni metsästäjän vetimet. Olin juuri vahvistanut housut questista saamallani nahkavahvikesetillä, joten en niin vain halunnut luopua asusteestani. Kohta jouduin toteamaan ällistyneenä, että edessäni konttasi polvillaan rahapussi kourassa aikuinen mies housujani anomassa.

Heitin lisää vettä kiukaalle ja seuraavaksi metsästäjä laittoi kissalemmikkinsä kiehnäämään jaloissani. Kyllähän te tiedätte, millainen vaikutus moisella oli minuun! Kaveri oli varmaan ajatustenlukija. Kun vielä emmin kahden vaiheilla, mies teki lopullisen tarjouksen, josta en voinut enää kieltäytyä: kaksintaistelu kissaa vastaan, paras kolmesta. Vaikka häviäisin, saisin rahani joka tapauksessa. Asia oli sillä selvä.

No, metsämies ja hänen kissansa olivat selvästi itseäni kokeneempia. Arvasin lopputuloksen, mutta tuollainen roolipelaaminen ansaitsi palkinnon. Hävisin kolme ottelua peräkkäin, vaikka ihan kohtuullisesti pärjäsinkin. Kiitosten ja kumarrusten jälkeen rupesimme tekemään kauppoja, kun viimeinen ironia iski. Housuni olivat taikuudella sieluuni sidotut (soulbound)!

Oli katkeraa joutua valittaen tunnustamaan sattunut kämmi. Olisihan tuo soulbound-ominaisuus pitänyt jo huomata. Mutta kunnon herrasmiehen tavoin metsästäjä ei ollut moksiskaan vaan totesi, että sattuuhan sitä. Lohdutin, että kyllä sopivat housut vielä ennen pitkää löytyvät. Rupattelimme vielä pitkät tovit, kissoista ja vähän muustakin. Erosimme ystävinä ja ennustan, että kohtaamme vielä. Rupeaisin puuhaamaan uutta, omaa kiltaa temppeliritariystäväni ja kohtaamani metsästäjän kanssa, ellei hän jo kuuluisi kiltaan ennestään.

Kiltapohdintaa

2007-02-15T11:21:00.000+02:00

Rupesi kyllä tuntumaan siltä, että heivaan helvettiin tuon ensimmäisen, hetken mielijohteesta otetun kiltajäsenyyden ja vähän äkkiä sittenkin. Jo sääntöjenkin mukaan kyseiseen kiltaan saa liittyä kuka tahansa. Mikä kertoo paljon killan jäsenistä. "Kilta niille epätoivoisille, jotka eivät muihinkaan kelpaa".

Pitää joko perustaa oma kilta, jossa (henkinen) alaikäraja on 25 vuotta, tai sitten pitää liittyä sellaiseen kiltaan jonka jäsenet oikeasti tuntee. Kumpikin on iso urakka. Jälkimmäinen siksi, että
nykyisellä pelityylillä seurustelua ja roolipeliä on tullut harrastettua aivan liian vähän grindaamiseen nähden. Ensimmäinen siksi, että se vaatii paljon rahaa, aikaa ja kärsivällisyyttä. Yhtään noista ei minulla ainakaan liikaa ole. Oman killan perustaminen olisi vielä hitaampaa kuin valmiin killan etsiminen, jotta saisi varmistettua sen, ettei kiltaan pääse ketä tahansa teinipeeloja.

Tai sitten teen tietoisen valinnan pysyä killattomana siihen saakka, että esille tulee todella painavia syitä kiltautumiseen. Tämäkin on täysin realistinen vaihtoehto.

Tänään on sitten taas tiedossa roolipeli-ilta eli WoWitustauko. Pah, juuri kun pääsin hienoon vauhtiin.

Kiltanorppa!

2007-02-14T23:23:00.001+02:00

Pitkähkön kaksinpelisession jälkeen rupesin vielä muka lyhyesti yksinäni säätämään huutokauppojen ja vastaavien askareiden kanssa. Temppeliritariystävälläni oli sillä aikaa muuta tekemistä. Yksi asia johti toiseen ja jotenkin päädyin jäseneksi kiltaan!

Kilta ei vaikuta mitenkään häikäisevän omaperäiseltä tai kunnioitusta herättävältä, mutta toisaalta aloittelijahan minäkin vielä olen. Eräs hyvä puoli killassa on, että kuulun selkeästi koko killan kovatasoisimpaan porukkaan. Kunhan vielä kutsun temppeliherrankin mukaan, killan tasokeskiarvo notkahtaa pykälän ylöspäin.

Osallistuin pikaisesti lyhyeen ryöstöretkeen uusien kiltatovereitteni kanssa. Esimerkiksi instanssissa koetusta koordinaatiosta ei ollut tietoakaan, vaan jätkät säntäilivät tyhmästi aivan liian kovatasoisten vastustajien kimppuun. Parin kuoleman jälkeen kyllästyin ja jatkoin sooloilua. Suoritin muutaman uintitehtävän norppana, joten vastoin kaikkia odotuksiani kuuttimuodosta on kuin onkin hyötyä. Järven pohjassa pulikoiden ja huomattavan kovia hirviöitä väistellen olisi yöhaltiana tullut äitiä ikävä.

Aika näyttää, onko nykyinen kilta ollenkaan pysyvä valinta. Tomppelitovereista huolimatta kiinnostus koko WoW:iin yleensä ja oman hahmon saavutuksiin erikseen ponkaisi heti ylöspäin. Mielikuvituksessani jo näen itseni temppeliherran kanssa killan johdossa. Ainakin meillä on homma selkeästi paremmin hanskassa kuin sähläysretkellä toheloineella, nykyisellä kiltajohtajalla.

Minä, kuutti

2007-02-13T21:04:00.001+02:00

Kettutyttö oppi sitten viimein muuttamaan muotoaan kuutiksi merileijonaksi. Uuteen taikaan liittyvät tehtävät eivät sitten olleetkaan niin kovin pahoja, kunhan viimein löysi ne hahmot, jotka tiesivät neuvoa tarvittavan amuletin palasten sijainnit. Tuolloinkin annetut ohjeet, jotka eivät tallentuneet mihinkään, piti kirjoittaa ylös kynällä paperille, ei hyvää päivää sentään.

Toisen neuvojan sijainnin jouduin googlettamaan. Minusta tällainen on aina tavattoman huonoa pelisuunnittelua, sillä moinen iskee immersiota vasaralla päähän. Nyt kun ei puhuta siitä eräästä seikkailupelistä, jonka nimeä en nyt muista, jossa pitääkin käyttää hakukoneita ja puhelinta eteenpäin päästäkseen. Mutta kun neuvot oli viimein saatu ja huolellisesti kirjattu ylös, itse rypeminen oli melkein lasten leikkiä. Nyt sitten minulla on hyödytön kyky muuttua norpaksi, kiva kiva.

Druidilla ovat muuten toistaiseksi rahat riittäneet ihan eri tavalla kuin salamurhaajalla. Salamurhaaja saa noin joka tasolla ostettua kalliita koulutuksia, joilla oppii jonkin ihan uuden erikoisliikkeen taisteluun. Druidikin saa loitsuja ja muita omia kikkojaan, mutta toistaiseksi ei ole koiperhosia lennellyt kukkarosta. Hyvä niin; kuullessani hinta-arvion ratsun hankintaan liittyvistä sijoituksista oli vähällä tulla housupyykkiä.

Paluu arkeen

2007-02-12T19:53:00.001+02:00

WoW:in maailmaan oli tänään mukava palata tauon jälkeen. Varsinkin, kun postilaatikko pullisteli temppeliritariystäväni lähettämistä lahjoista. Sorkkajalka oli seikkaillut yksinään poissa ollessani ja lähettänyt osan sotasaaliistaan minulle. Käsilaukut ja yrttipussit vaihtuivat tilavimpiin malleihin temppeliherran ansiosta.

Tason nousemisen jälkeen tuli vastaan druidikoulutuksen hankkiminen. Kettutyttö sai tehtäväkseen opetella vesielämän saloja. Palkintona horisontissa siintää uusi otusmuoto muodonmuuttajan repertuaariin. Kyseinen horisontti voisi tosin sijaita yhtä hyvin kuussa, sillä törmäsin tähän asti huonoiten kuvattuun ja ärsyttävimpään questiin. Kyseinen questi on druidille tärkeä, joten epämääräisyys ärsyttää montaa kertaluokkaa enemmän kuin hällä väliä –tehtävissä.

Järven pohjaan sukeltelu kävi kuin tanssi verrattuna kaulakorun palasten etsintään. Druidisaarella pitäisi haastatella paikallisia, jotta tietäisi mistä aloittaa etsinnät. Mutta kun saari tuntuu Ahvenanmaan kokoiselta ja kukaan pässinpää ei tiedä mistään mitään eikä osaa puhua tervehdystä kummempaa repliikkiä. Kyseessä on taas niin epämääräisesti kuvattu ja ärsyttävä juoksentelutehtävä, että päätin lopettaa WoWittamisen tältä illalta tähän. Huonosti ohjeistetut questit ovat WoW:in kirous ja toistaiseksi ärsyttävin piirre. Kuka idiootti niistä on vastuussa???

Pelipaussi

2007-02-09T10:14:00.000+02:00

WoW:ittamiseen tulee nyt pitkä tauko, onkohan luvassa vieroitusoireita? Eilinen ilta meni roolipelatessa (Vampire - The Requiem) ja viikonloppu menee scifi-helvetissä. Ai että missä? Katsomme porukalla Battlestar Galactican kaksi ensimmäistä tuotantokautta putkeen. Suoritukseen on aikaa perjantai-illasta sunnuntai-iltaan, joten rankkaa tulee. Veikkaisin, että maanantaina alkaa WoW:ittaminen maistua. Varsinkin, kun olen maanantain ja tiistan lomalla, hurraa!

Lisää pelattavaa?

2007-02-08T13:13:00.000+02:00

Nyt kun viimein tunnustin tykkääväni WoW:ista ja luin uudestaan muutaman vanhan alkuperäisjulkaisun arvostelun, rupesin miettimään että mitähän muuta olen missannut. Kerropa, Arvoisa Lukijani, tämän viestin kommenttiosuudessa hieman muista (massiivi)moninpeleistä, joista pidät tai olet pitänyt. Kirjoita vaikkapa kaikkien aikojen TOP 3 tai TOP 5 -lista lyhyine perusteluineen. Onko muitakin julkaisuja kuin WoW, jotka mielestäsi kuuluvat luokkaan "kaikkien pitäisi kokeilla"?

Maisemamatkailua

2007-02-08T09:49:00.000+02:00

Temppeliritariystäväni ehdotti maisemien vaihtoa ja minä suostuin. Välillä grindaamiseen kyllästyy ja silkka uusien maisemien näkeminen piristää. Tosin yllätyksenä minulle tuli se, miten pitkälle lopulta matkustimme.

Yöhaltioiden koti on pienellä saarella ja sorkkajalat asuvat lähistöllä aika saman kokoisella maapläntillä. Olemme seikkaillessamme sahanneet näiden kahden saaren väliä ja välillä olemme pistäytyneet läheisellä, paljon suuremmalla mantereella. Minä luulin, että tarkoituksemme oli matkustaa uusille maille tuolla lähimantereella, mutta laiva veikin meidät toiselle, paljon kauempana olevalle suurelle mantereelle. Kun kerran matkustetaan niin matkustetaan sitten kunnolla.

Matkan vaarallisin osuus oli alkutaipale uudella mantereella. Meidän piti juosta läpi rämeiköstä, jossa vaelteli siellä täällä itseämme huomattavasti voimakkaampia hirviöitä. Asia paljastui minulle vasta silloin, kun temppeliherra totesi että nyt juostaan. Mulkaisin ystävääni murhaavasti ja sitten alkoi helvetillinen hölkkä, varsinainen maratoni.

Yllättäen kaikki menikin hyvin. Välttelimme hirviöitä onnistuneesti, eikä yhtään tappelua tullut. Ellei sitten yhtä temppeliherraan ammuttua nuolta lasketa; onneksi kuitenkin paikallinen virkavalta puuttui heti peliin.

WoW:in eri maitten vaihtelevat teemat yllättivät taas iloisesti. Näimme kääpiöiden ja ihmisten kotimaita ja mantuja, vihreät kuusikot vaihtuivat hyiseen talvimaisemaan. Kääpiöitten jylhä kaupunki teki vaikutuksen, mutta mihin pikkukaverit tarvitsevat noin isot puitteet? Sitä paitsi kettutytölle tuli kaiken kiven ja raudan keskellä äkkiä kotimetsää ikävä. Tartuin temppeliherraa kädestä, purin hammasta ja jatkoin eteenpäin.

Kääpiökaupungista matka jatkui omituisella, maanalaisella mekaanisella junalla. Kaikkea ne kääpiöt keksivätkin. Erityisesti akvaarionäkymät järven pohjassa loksauttivat leukoja. Päätepysäkki oli ihmisten pääkaupungissa, jonka keskiaikaiset kivitalot ja sokkelokadut eivät tuntuneet haltiatytöstä varsinaisesti kodikkailta. Makunsa kullakin.

Tutkimme vielä hetken aikaa ympäröivää maastoa, kunnes oli aika mennä nukkumaan. Tein ihmisten pääkaupungista toistaiseksi uuden kotitukikohtani. Onneksi kaiken kiven keskeltä löytyi rauhallinen puisto ja puistosta muitakin yöhaltioita sekä druidille opettaja.

Minulle ei ihan täysin selvinnyt, miksi meidän piti matkustaa sinne minne lopulta matkustimme, mutta toisaalta joskus itse matka on tärkeämpi kuin määränpää. Hieno reissu.

Virtuaalimaailman parantaja

2007-02-06T23:47:00.001+02:00

Kettutyttöni sai ja suoritti ensimmäisen tunteita herättävän questin. Ensin tehtävänä oli tuttuun tyyliin kerätä yrttejä ja sieniä, mutta työ jatkui sairaiden eläinten parantamisella. Myrkynvihreän pilven ympäröivät, kuoleman kielissä rahjustavat luontokappaleet paranivat silmissä haltiatytön lääkittyä niitä rohdoillaan. Vastapuolen tehtävät ovat onnistuneet herättämään lähinnä sarkastista huvittuneisuutta, mutta tällä kertaa virtuaalimaailman pienimuotoisestakin parantamisesta tuli hyvä mieli.

Olen tehnyt kaksi tärkeää, WoW:iin liittyvää päätöstä. Ensimmäinen päätös on, että eräpäivän lähestyessä aion maksaa kuukausimaksun ja jatkaa pelaamista. Kertyneet kolmella numerolla merkittävät pelitunnit kyllä ansaitsevat rahallisen korvauksen. Toinen päätös on, että kaikista vioistaan ja kliseistään huolimatta minä pidän World of Warcraftista. Kärttyinen vanha äijä alkaa vähitellen tajuta, miksi joku nuori mies saattaa jopa unohtaa esikoislapsensa synnytyksen WoWittaessaan. Onneksi minulla ei ole perheenlisäystä tiedossa.

Apua ventovierailta

2007-02-06T21:15:00.001+02:00

Lauri kirjoitti ystävällisestä joskin tuntemattomasta seikkailijakollegasta. Vain hetkeä myöhemmin itsellenikin sattui melko vastaavanlainen tapaus – tai oikeastaan kaksi!

Druidiopinnoissa eteneminen edellytti pienen tehtävän suorittamista. Pienen ja pienen, pitäisihän minun jo tietää paremmin. Lähdin kuitenkin yksinäni seikkailemaan, sillä maisemat olivat muka tuttuja ja tehtävän piti olla ohi hetkessä. Pian kuitenkin huomasin, etten sittenkään tarkkaan tiennyt, minne piti mennä.

Tapasin sattumalta toisen, kohteliaan haltiatytön. Tulin kysyneeksi, tiesikö hän missä etsimäni paikka on. Tyttö kaivoi karttansa repusta ja pian myönsi tietävänsä. Yllättäen tyttö (omaa hahmoani hieman kokeneempi) tarjoutui viemään minut paikan päälle henkilökohtaisesti. Hämmästyneenä kiitin kohteliaasti ja lähdin seuraamaan opastani. Minut vietiinkin perille asti ja haltiatytön mentyä omille teilleen ystäväluetteloni kasvoi yhdellä.

Varsin pian huomasin, ettei minun missään tapauksessa olisi pitänyt yrittää lähteä suorittamaan druiditehtävää yksin. Jouduin tappeluun paikallisten vartijahirviöitten kanssa ylivoimaa vastaan. Karhumuodossa kestän paljon, mutten pärjää ylivoimaista vihollista vastaan, joka on vieläpä minua korkeammalla tasolla. Naamani vääntyi irvistykseen ja valmistauduin jo kuolemaan, kun kuin tyhjästä selkäni takaa joku paransi minua taialla.

Tuntematon temppeliritari, ihmismies tällä kertaa, tuli jostain puun takaa. Kahdestaan löimme hirviöt maahan. Sekunnin huokaistuamme jouduimme tekemään kaiken uudestaan, kun uusi hirviölauma kävi kimppuumme toisen puun takaa. Voitimme toisenkin taistelun ja kaiken ollessa ohi vaihdoimme kohteliaat tervehdykset. Ystäväluetteloni kasvoi yhdellä jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä.

Ystävällinen tuntematon

2007-02-06T19:38:00.000+02:00

Kävellessäni kaikessa rauhassa Exodarissa tason 14 paladinillani vastaan tuli tason 44 paladin, joka antoi minulle lahjaksi hienon rintapanssarin (näkyy kuvassa). Panssarin käyttäjän minimitasovaatimus oli 13 joten noin korkean tason hahmo ei itse tekisi tuolla juuri mitään, eikä kauppiaalle myymälläkään siitä saisi kovin paljon rahaa. Minulle tuosta lahjasta sen sijaan on paljonkin hyötyä.

MMORPGissä tapaa silloin tällöin ystävällisiä korkeamman tason hahmoja jotka lahjoittelevat tavaraa aloittelijoille. Aikoinaan pelasin Anarchy Onlinea ja jaksoin selittää asioita eräällä newbielle kiitettävän pitkäpinnaisesti. Korkealla tasolla ollut kaveri seurasi keskustelua vierestä ja antoi minulle lahjaksi repullisen kallista tavaraa siitä hyvästä että olin ollut "hyvä pelaaja" ja auttanut newbietä.

Aina silloin tällöin näissä peleissä tapaa ystävällisiä muukalaisia.

Tähtäimessä ketjupanssaribikinit

2007-02-05T22:53:00.001+02:00

Näköjään myös WoW:iin pätee teinifantasioiden vanha naishahmoja koskeva viisaus. Mitä kovemman tasoiset vaatteet ja suojavarusteet, sitä paljastavampia ne ovat. Katsokaa vaikka Ikiran tuoretta kuvaa vasemmasta palkista. Check out the cleavage - mikäs se nuorella miehellä mielessä. No, sopii minulle, tosikkonaiset saavat rypistellä otsiaan kaikessa rauhassa.

Pääsin hetkeksi kokemaan, millaista matkanteko oman ratsun selästä on. Sietämätöntä, että omaa ratsua pitää odotella vielä käsittämättömän monta tasoa ja pelituntia. Sitä suuremmalla syyllä, kun yöhaltioiden oma ratsu on kissapeto. Ainakin yksi motiivi grindaamiseen ja kuukausimaksujen maksamiseen siis löytyy minullekin.

Kontakti!

2007-02-05T18:08:00.001+02:00

Lähdimme temppeliherran kotiseuduille yhdessä seikkailemaan. Kotvan aikaa vaelleltuamme tuli puhetta siitä, että näin lähellä aloitusalueita on tuskin vaaraa törmätä vihollispuolen pelaajahahmoihin. Vain hetkistä myöhemmin tiellä juoksi vastaan röllivaras! Ennen kuin kunnolla ehdimme edes tajuta mitä oli tapahtumassa, voro muuttui näkymättömäksi ja hävisi tien viereen puskiin.

Muutuin saman tien karhumuotoon ja rupesin tömistelemään pensaikossa. Temppeliherran etsinnät eivät myöskään tuottaneet tulosta, joten jouduin nielemään verenhimoni ja toteamaan, että vihollinen pääsi karkuun. Epäreilua! Ilmeisesti voro kuljeskeli tiellä siinä toivossa, että löytäisi matalan tason, yksinäisiä pelaajahahmoja.

Rölli oli yhtä tasoa alempana kuin me kaksi. Tappelu ei varmaankaan olisi ollut kovin tasapuolinen… Mutta kyseessä oli kuitenkin aivan ensimmäinen PvP-kohtaaminen minulle. Paloin halusta päästä mittelemään toista pelaajaa vastaan. Pitänee vaan jäädä odottelemaan seuraavaa kertaa.

Karhu! Ja uimamaisterin muistelmat.

2007-02-03T23:30:00.000+02:00

Ensin pelasin vähän aikaa yksin haltiatytölläni, jotta pääsisin seuraavalle tasolle. Hankin uudet koulutukset ja möin repullisen sotasaaliita, mutta sitten tuli seinä vastaan. Karhuksi muttuminen oli monen osatehtävän takana; helpommin sanottu kuin tehty.

Turpiin otettuani pyysin vatsatautista temppeliherraa apuun. Opin vihdoin muodonmuutoksen salat ja kyllä kannatti. Karhu ei pääse viileydessä kissaa lähellekkään, mutta hyvä näinkin. Druidin pelaaminen maittaa ja valinta tuntuu oikealta. Muodonmuutoksissa on Sitä Jotakin.

Laivamatkalla tapahtui outoja. Aivan yllättäen peli ilmoitti, että yhteys palvelimeen katkesi. Ei se mitään, uudelleen yhdistäminen varmaan palauttaisi minut laivan kyytiin? Niinhän sitä luulisi; haltiatyttöni heräsi kilometrin syvyydessä keskellä valtamerta ja hukkui, ennen kuin kerkisin tajuta mitä oikein tapahtui. Heräsin keskellä hautausmaata keskellä ei mitään ja totesin että nyt riittää (tältä erää). Palataan asiaan tuonnempana.

Tauko WoWin pelaamisessa

2007-02-03T19:06:00.000+02:00

Huonosti menneen eilisen pelisession jälkeen tuntui siltä että kannattaisi pitää vähän aikaa taukoa WoWin pelaamisessa. Juha kävi tänään videovuokraamossa vuokraamassa neljä elokuvaa viikonlopun aikana katsottavaksi. Hänen viikonloppunsa menee sitten suurelta osin niiden parissa. Minä puolestani asensin koneelleni Rome: Total Warin. Pelasin tuota peliä innokkaasti viimeksi noin vuosi sitten. Ajattelin kokeilla miten armeijojen johtaminen nykyään sujuu.

Rome: Total Warissa on viehättävää miten Rooman rappio on mallinnettu pelimaailmaan. Armeijoiden johtajilla on kullakin lista luonteenpiirteitä kuten "Understanding of Natural Philosophy" tai "Great General". Joskus kuitenkin tuntuu siltä että omat johtohahmot ovat niin pihalla että valloitussotien sotiminen kärsii. Esimerkiksi hahmoilla voi olla sellaisia luonteenpiirteitä kuin Unusual (= hullu) tai Flexible (= lahjottavissa oleva).

Pelin alussa saatavat neljä kenraalia ovat melko yleviä ja fiksuja hahmoja, mutta seuraavissa sukupolvissa alkaa esiintymään mielisairauksia ja moraalista korruptiota. Joku suvun jäsen kuluttaa suuren osan ajastaan hukuttamalla hämähäkkejä viinilaseihin, toinen taas kuluttaa kaikki rahansa irstaisiin orgioihin. Kaikki nämä luonteenpiirteet vaikuttavat hahmojen toimintakykyyn, ja se mitä hahmo elämänsä aikana tekee vaikuttaa luonteenpiirteisiin.

Kunhan Juha saa filminsä katsotuksi ja minä kyllästyn sotimaan euroopan kartalla me palaamme taas WoWin pariin.

Healadin

2007-02-03T13:21:00.000+02:00

Paladinin rooli pelimaailmassa mietityttää vähän minua. Olen useammaltakin pelaajalta kuullut kommentteja joiden mukaan paladin on vain "healadin", eli pelkkä parantaja ja buffaaja. Tämä korostuu myöhemmin instansseissa. Jos paladin otetaan mukaan tiimiin niin häneltä edellytetään vain parantamista, ei mitään muuta.

Tämä harmittaa minua, sillä en haluaisi että oma hahmoni on vain parantamista tekevän apurin roolissa.

Adrianne

Tein samaan aikaan paladinini Melchiorin kanssa itselleni naispuolisen draenei-shamaanin Adriannen. Ajatuksena oli tehdä hyvin soolona pärjäävä hahmo, jolla voisin pelata yksin silloin jos tekee mieli pelata ja aika ei sovi Juhalle. Kyseinen hahmo on noussut nopeasti tasoja, vaikka en olekaan pelannut sillä tunneissa laskien yhtä paljon kuin paladinillani. Nykyään paladin on tasolla 10 ja shamaani tasolla 14.

Jos verrataan shamaanin ja paladinin pelaamista, niin shamaani on vähän haavoittuvampi kuin paladin, joskin silti kestävämpi kuin useimmat pelin hahmoluokat. Sen sijaan shamaanin vahingontekokyky on reippaasti parempi kuin paladinilla.

Paladinin pelaaminen on ainakin alatasoilla aika rauhallista puuhaa. Klikkaa oma tooni hyökkäämään vastustajan kimppuun, käytä judgementeja kerran kymmenessä sekunnissa ja paranna porukan jäseniä jos joku on huonossa kunnossa. Shamaanilla puolestaan on paljon monipuolisemmat kyvyt: meleehyökkäyksiä, instantteja taikoja, hitaita mutta tehokkaita tuholoitsuja, parantamista...

Kun mietin millaisen hahmon teen Juhan druidin kaveriksi oli shamaani yksi vaihtoehto ihan päähahmoksi. Pelasin tuolloin yhden shamaanin muistaakseni tasolle 6 nyyppäalueella, mutta hylkäsin sen koska shamaanin taikojen visuaaliset efektit olivat minusta ärsyttäviä. Shamaanin ympärillähän pyörii yleensä monenlaisia valopalloja. Hylkäsin tuon aloittamani hahmon, mutta palasin hahmoluokkaan myöhemmin yksinpelihahmollani ja opin sietämään hahmoluokan grafiikkaa.

Choose your virtual life

Pidän Adriannea aika onnistuneena hahmona. Aluksi suhtauduin kielteisesti siihen että mies pelaa naishahmoa, mutta itse asiassa ei se ole haitannut. Sitä paitsi joku miespelaaja lahjoitti minulle aseita siksi että olen "nätti tyttö". :-)

Voisin pelata jatkossakin paladinia, mutta en healadinia. Yksi vaihtoehto olisi vaihtaa päähahmo ja yksinpelihahmo keskenään. Pelaisin siis Juhan kanssa meidän kummankin hahmot tasolle 14, jonka jälkeen Ikiran seurana voisi alkaa seikkailemaan toinen tyttö. Katsotaan sitä sitten kun Juhan hahmo on tasolla 14.

Hidas vai nopea ase?

2007-02-03T11:47:00.000+02:00

Minun paladinillani on kädessä kahden käden miekka, jonka ominaisuudet (hahmon stattien ja taitojen modifioimana) ovat seuraavat:

Damage: 41 - 51
Speed: 3.50
Damage per second: 13.1
Crit Chance: 4.49%
Requires level: 5

Käytännössä tämän miekan isku vie saman tason vastustajalta keskimäärin 45% kestosta. Sitten alkaakin odottelu ja peukaloiden pyörittäminen kun odotetaan milloin se seuraava isku tulee. Eilen pelatessa Juha ihmetteli useamman kerran "miksi et lyö". Vikana on se, että joka iskun jälkeen minun hahmoni miettii pitkään löisikö vai ei.

Taistelu jatkuu, ja sen 3.5 sekunnin jälkeen tulee seuraava mahdollisuus heilauttaa miekkaa. Jos isku osuu, niin vastustajalta lähtee taas ehkä 45% kestosta. Tähän vaiheeseenhan ei koskaan päästä pelatessa kahden hengen porukalla, sillä toinen pelaaja on jo ehtinyt tappaa hirviön. Jos isku ei osu tai vastustaja väistää/torjuu, niin taas alkaa odotteleminen. Vaikka isku osuisikin, on vastustajalla silti se 10% kestoa jäljellä.

Pahimmillaan minun hahmoni on tapellut heikon vastustajan kanssa melkein 20 sekuntia, kun peräkkäin on tullut pari ohi mennyttä iskua ja pari vastustajan dodgea. Vaikka minun hidas ja iso aseeni tekeekin paljon vahinkoa ja kriittinen isku voi parhaimmillaan tappaa vastustajan yhdellä iskulla, tekisi silti mieli hankkia hahmolle pienempi ja nopeampi työkalu.

Humalassa pelaamisesta

2007-02-02T22:45:00.000+02:00

WoW on periaatteessa aika yksinkertainen peli. Tehtävät ovat yleensä luokkaa "mene ja tapa 10 tietyn tyyppistä hirviötä". Kun olen pelannut sitä yksin ja selvin päin kaikki on sujunut mukavasti. Sen sijaan pelatessani Juhan kanssa iltaisin meillä on ollut tapana ottaa muutama olut pelin aikana. Humalatila heikentää ajattelukykyä ja tekee helpoistakin asioista vaikeita.

Tänä iltana minä join vain pari olutta, mutta Juha joi reilusti rommia. Tämä alkoi näkymään nopeasti pelissä. Esimerkiksi kerran meidän hahmomme olivat etsimässä tapettavaa pomohirviötä questia varten ja kolme suhteellisen kovaa shamaania hyökkäsivät meidän hahmojemme kimppuun. Juha jaksoi taistella jonkin aikaa, ennen kuin totesi ettei meidän etsimäämme ole täällä ja lähti juoksemaan paikalta jättäen minut taistelemaan yksin kolmea vastustajaa vastaan. Minun hahmoni oli vähällä kuolla, mutta onnistuin selviämään hengissä paladinin uskomattoman kestävyyden ansiosta.

Lopulta Juha tympääntyi siihen että peli ei tuntunut etenevän, loggasi itsensä ulos pelistä ja katkaisi skype-puhelun. Juha on selvin päin ihan mukava kaveri, mutta minua alkaa tympimään se että minun kumppanini pelissä on usein liian humalassa pystyäkseen pelaamaan järkevästi.

Eihän WoWittaminen ole niin vakavasti otettavaa, kun ei tämä työtä ole. Tässä mielessä minua ei niin haittaa se että pelatessa otetaan pari olutta pelaajien rentouttamiseksi. Juha kuitenkin on humalassa helposti ärtyvä ja pelin ongelmat saavat hänet nopeasti suuttumaan. Minua vituttaa kun Juha huutaa skypen kautta minun korvaani vuodatusta siitä miten peli on paska ja mikään ei onnistu.

Minusta tuntuu että joko meidän pitää vähentää alkoholin käyttämistä näiden pelisessioiden aikana, tai sitten pelaaminen pitää kokonaan lopettaa.

Uudet kuvat hahmoista

2007-02-02T16:59:00.000+02:00

Nyt sekä Juhan että minun hahmoistani on kuvat sivun vasemmassa laidassa.

Ensimmäinen taisteluparihan oli Zelroy & Curunir. Synkeä epäkuollut salamurhaaja ja muotitietoinen verihaltianoita. Hahmojen välillä oli hurja kontrasti.

Tämä toinen seikkailijaporukkamme on Ikira & Melchior. Nuori ja idealistinen haltiadruidi [kettutyttö] ja lihaksikas pyhä soturi. Ehkä tämä uusi porukka on vähän toimivampi; hahmojen kyvyt tukevat toisiaan.

Ostin trade housesta kahden käden miekan soturilleni (näkyy kuvassa). Testasin uutta asettani pariin yliagressiiviseen pantteriin, ja näyttää siltä että uusi aseeni korjaa minua vaivanneen heikon vahingontekokykyni. Vanhan aseen tiedoissa luki vahingoksi 2.1 pistettä sekunnissa, uusi ase lupaa 7.5 pistettä sekunnissa.

Jotakin muuta: päivitetyt henkilötiedot

Minun henkilökohtaiset tietoni ovat nyt ajan tasalla profiilissa. Profiilin pääset näkemään klikkaamalla kirjoittajan nimeä vasemman palstan "contributors"-osassa.

WoW on halpa!

2007-02-02T13:28:00.000+02:00

WoW taitaa olla ensimmäinen peli sitten teinipiraattiaikojen, jota olen pelannut sata tuntia maksamatta pelistä senttiäkään. Jos muistatte, sain WoW:in lainaan ja Burning Crusaden sain lahjaksi. Ensimmäinen pelikuukausi sisältyy pelin ostohintaan, joten alle kuukauden pelaamisella en ole kärsinyt vielä lanttiakaan.

Maksavan asiakkaan hinta on 13 € kuukaudessa. Keskiverto yksinpeli maksaa uutena 50 € ja harvaa nimikettä tulee montaakaan kuukautta pelattua. Himopelaajalle WoW on miten tahansa laskettuna halpa peli. Eittämättä tosin hinta alkaa tuntua siinä vaiheessa, kun on pelannut kymmeniä hahmoja maksimitasolle saakka. Tämä ei keltään onnistu yhdessä kuukaudessa, eihän?

No joo. Toki minä olen nollan euron aloitusmaksulla onnekkaassa vähemistössä. Pelin tuliteränä kaupasta ostaneet ovat kyllä tunteneet lompakkonsa keventymisen. Jos pelaamiselle laskettaisiin tuntihintaa, WoW taitaisi silti pärjätä kohtuullisesti, kuukausimaksusta huolimatta. Kuukausimaksu on epäilemättä asetettu tarkan markkinatutkimuksen perusteella... Hinta, jolla voitot saadaan maksimoitua on jotain sellaista, joka saa pelinarkkarit pelaamaan vuodesta toiseen. Ja heitähän riittää.

Tuntihinnalla laskettuna joitakin satunnaisesti valittuja, halpoja yksinpelinimikkeitä (siis pelejä, joista olen maksanut vain kerran mutta pelannut satoja ja taas satoja tunteja): X3 Reunion, Freelancer, Operation Flashpoint, Sid Meier's Civilization IV, The Elder Scrolls III: Morrowind, The Elder Scrolls IV: Oblivion, UFO: Enemy Unknown. WoW on jo nyt eniten koskaan pelaamani massiivimoninpeli.

WoWin tekninen toimivuus

2007-02-01T15:54:00.000+02:00

Pelaan itse World of Warcraftia seuraavalla kokoonpanolla:

AMD Athlon64 3000+ prosessori
1 GB keskusmuistia
NVIDIA Geforce 7800 GS AGP näytönohjain
10M/2M ADSL2+ nettiyhteys

Tällä laitteistolla WoW pyörii erinomaisesti. Ilmeisesti peli ei vaadi hirveästi tietokoneelta, kun vähän vanhempikin rauta riittää. Ruudunpäivitysnopeus pysyy silmämääräisesti korkeana eikä lagi palvelimelle ole vaivannut.

Huomaamani oudot ilmiöt ovat massiivimoninpeleille tyypillisiä, pääasiassa synkronointivirheitä. Esimerkiksi jokin hirviö näyttää olevan kaukana, mutta oikeasti se onkin ihan vieressä ja pystyy puremaan minun hahmoani jalkaan. Eilen pelatessani yhdessä Juhan kanssa synkronointi meni sillä tavalla pieleen että Juha ei nähnyt lainkaan minun hahmoani, vaikka minä näin Juhan hahmon ja pystyin buffaamaan häntä. Kun loggasin ulos ja sitten takaisin sisään tämä virhe korjautui.

Olen kuullut että instanssit voivat joskus takkuilla. Ilmeisesti instanssit ovat yleensä omilla servereillään, ja jos näitä servereitä rasitetaan liian monella yhtäaikaisella instanssoidulla luolastolla voi lagi nousta hurjiin lukemiin. Minä olen pelannut tähän mennessä servereillä jotka eivät ole liian täynnä, joten tämäkään ei ole ollut ongelma.

Kokonaisuudessaan minä olen ollut tyytyväinen WoWin toimivuuteen. Mahdolliset valituksenaiheet ovatkin olleet sisällöllisiä. Tässä pelissä kun sitä "shitty grindiä" riittää. Juha ei taida olla yhtä tyytyväinen, mutta hänen ongelmansa ovat useinkin johtuneet käyttöliittymän epäintuitiivisuudesta. Minä olen pelannut vähän kauemmin ja olen jo oppinut kiertämään käyttöliittymän merkillisyydet.

Erilaiset pelityylit

2007-02-01T12:18:00.000+02:00

Meillä on Laurin kanssa aika erilaiset asenteet pelattavaan hahmoon ja sen valintaan. Lauri haluaa kokeilla tuhansia hahmoja, jotta löytää juuri täsmälleen optimaalisen hyvän ja mielenkiintoisen hahmon. Talenteista ja muista peliteknisistä yksityiskohdista puhumattakaan.

Minua taas numeroyksityiskohdat eivät voisi vähempää kiinnostaa enkä voisi kuvitella tahkoavani samoja nyyppätehtäviä yhä uudella ja taas uudella hahmolla loputtomiin. Minä haluan kokea asioita, nähdä uusia maisemia ja hirviöitä ja ylipäätään fiilistellä ympäriinsä edes jollakin tapaa kivalla ja kiinnostavalla hahmolla. En jaksa säätää talenttivalintojen kanssa enkä varsinkaan laskeskella niitä etukäteen tasolle n saakka. Haluan druidina muuttua kissaksi sen takia että kissat ovat kivoja, enkä sen takia että ne ovat kovia tappelemaan. (Vai ovatko?)

Laurin säätäminen tuntuu sikälikin erikoiselta, että jo monen monituisista kommenteista olemme saanet lukea, että oikeasti kaikki rodut ja hahmoluokat on tasan tarkkaan tasapainotettu mahdollisimman yhteneväisiksi, ettei vaan yksikään olisi muita kovempi. Mutta säädä sinä Lauri vaan kaikessa rauhassa niin paljon kuin haluat! :-)

Toisaalta tällaiset erothan ovat yksi MMORGioitten rikkaus. Erilaiset pelaajat ja erilaiset hahmot kohtaavat. Hieno hetki tulee silloin, kun sekä roolipelaajan että suorittajan hahmot toimivat sujuvasti yhteistyössä ja instanssin hirviöt ottavat turpaan niin että tukka lähtee. Ja sitten kaiken ollessa ohi suorittajat häipyvät saman tien uusiin seikkailuihin, kun taas roolipelaajat jäävät keskenään hekumoimaan tapahtumilla ja juoruilemaan suorittajien selkien takana. :-)

Temppeliherran uudet suunnitelmat

2007-02-01T11:12:00.000+02:00

Tutkin eilen illalla aloittelevaa paladiniani. Kävin myös huutokaupassa katsomassa millaista tavaraa oli myynnissä.

Mitä ilmeisimmin yhden käden aseella ja kilvellä varustettu paladin ei tee ainakaan alatasoilla hirveästi vahinkoa. Kahden käden aseen käyttäminen toki pudottaa suojausta selvästi, koska kilpi voi antaa parhaimmillaan +50% panssaria, mutta vahinkokin nousee samalla reippaasti.

Ajattelin ottaa omalle paladinilleni holy talenteista +10% voimakkuutta (Divine Strength), 70% mahdollisuuden että vahingoittuminen ei hidasta parannustaikojen loitsimista (Spiritual Focus) ja ehkä pidemmän aurojen kantaman (Aura Mastery). Tähän kuluu 11 talenttipistettä joten nämä ovat käytössä kun hahmo on tasolla 20. Kaikki tätä seuraavat pisteet menevätkin sitten retributioniin. Vahinkoa selvästi lisäävä seal of command on käytössä tasolla 31 ja talenttipuun paras talentti Crusader Strike sitten lopulta tasolla 61.

Tällä hetkellä minun paladinini pärjää aika heikosti, mihin suurin syy on puutteellinen varustus. Minun kädessäni oleva nuija tekee vahinkoa keskimäärin 2.1 pistettä sekunnissa. Ei ihme että vihollisten pudottaminen on niin hidasta. Hahmoluokka on varsin riippuvainen varusteista. Vahvakaan soturi ei pärjää ilman kunnollista panssaria ja asetta.

Paladinin pelaaminen on tylsää jos pelityyli on sellainen että vain oman hahmon pärjääminen kiinnostaa. Hahmoluokka kun on suunniteltu siihen että se pitää huolta koko omasta tiimistä, vähän niin kuin reilusti panssaroitu pappi. Alatasoilla taisteleminen on aika monotonista, lähinnä vain autoattackin käyttämistä, mutta tämäkin puute korjautuu ylemmillä tasoilla jolloin käytössä on enemmän taistelukykyjä.

Olen päättänyt että jatkossakin Juhan hahmon kumppanina seikkailee minun pyhä soturini.

Uusi aika, uudet kujeet

2007-01-31T18:58:00.000+02:00

Juha kutsui minut toiseksi toimittajaksi ja kirjoittejaksi tähän blogiin. Otin kutsun mielelläni vastaan, sillä sekä WoWin pelaaminen että tekstien kirjoittaminen ovat lähellä sydäntäni.

Aloitin bloginpitämisen vuonna 2004, noin kolme vuotta sitten. Tuolloin kirjoitin omasta elämästäni ilman sen kummempaa teemaa. Oman blogini pääaiheita olivat ruokareseptit, sillä ruuanlaitto on aina ollut lähellä sydäntäni. Tuo vanha blogi on jo ajat sitten poistunut netistä. Tämä WoW-blogi onkin sitten uusi alku minun bloginpitäjän urallani.

Myös Juhan ja minun yhteisessä wowin pelaamisessa ollaan siirrytty uuteen aikaan, suurelta osin siksi että me teimme uudet hahmot ja aloitimme pelaamisen uudella serverillä. Nyt pelaamme RPPVP serverillä jossa on mahdollisuus kahinoida vastapuolen pelaajien kanssa. Juha teki itselleen druidin ja on ollut valintaansa tyytyväinen. Minulle uuden hahmon valitseminen onkin ollut paljon hankalampaa.

Tein itselleni paladinin ajatellen että sen pelaaminen olisi selvästi erilaista kuin warlockin pelaaminen, johon olin tottunut. Paladinissa on hyviä puolia: se on eräs pelin parhaista parantajista ja oman porukan buffajista. Kuitenkin hahmon kyky tehdä vahinkoa vihollisiin on säälittävän heikko. Osin vika saattaa olla köyhissä aloitusvarusteissa, mutta taistelut yksin vihollista vastaan tuntuvat kestävän tuskallisen pitkään kun paladin ei saa vastustajaa hengiltä mutta vastustajakaan ei oikein saa vahinkoa paladiniin. Eron huomaa selvästi Juhan druidiin, joka tuntuu tekevän 2-3 kertaa niin paljon vahinkoa kuin minun paladinini.

Mietin vielä jatkanko pelaamista paladinillani vai teenkö jonkin muun hahmon. Siitä, että kokeilee monenlaisia hahmoja ei ole haittaa, jo siksikin että kahden ensimmäisen pelitunnin aikana hahmo nousee ainakin tasolle 6 ja ansaitsee kymmenisen hopeakolikkoa, jotka voi lähettää postitse joko uudelle omalle hahmolleen tai Juhan hahmolle. Grindaaminen ei siis mene täysin hukkaan.

Mietin viime sykynä pitkään eri hahmovaihtoehtoja ennen kuin päädyin warlockiin, jolla pelasinkin tasolle 29 asti. Tuohon kului alle kuukausi, vaikka ensimmäisen pidempään pelatun hahmon kohdalla haittana oli yleinen osaamattomuus. Ihan perusasiatkin olivat vaikeita kun ne piti oppia kantapään kautta. Sitten minun pelaamisessani olikin pari kuukautta taukoa ennen kuin Burning Crusaden julkaiseminen innosti minut ja Juhan pelaamaan.

Sitä, millainen parivaljakko seikkailee tästä eteenpäin WoWin maailmassa ei siis ole vielä lyöty lukkoon. Juhan hahmo kykenee parantamiseen, vahingon tekemiseen ja tankkina olemiseen, joten selkeää tarvetta tietynlaiselle parille ei ole. Minun hahmoni vain vahvistaa parin toimintaa jollakin osa-alueella.

Newbie Or Not?

2007-01-31T15:33:00.000+02:00

Kuinka paljon kokemusta WoW:ista pitää olla, ettei enää ole newbie? Vieläkö blogini otsikko pätee, jos minulla on WoW-pelikokemusta 60-100 tuntia? On siis selvää, että tämän blogin teema ja sisältö joka tapauksessa muuttuvat ajan myötä.

Näin ollen on sama antaa asioiden muuttua enemmänkin. Olen kutsunut WoW-tuutorini Laurin vierailevaksi kirjoittajaksi blogiini. Lauri on kirjoitellut ahkerasti kommentteja postauksiini ja monissa noista kirjoituksissa olisi ollut ainesta varsinaiseen artikkeliinkin. Katsotaan siis mitä tapahtuu, jos WoW Newbie saa toisenkin toimittajan.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole harhautua alkuperäisestä teemasta liian kauas. Päättymätöntä WoW-sisäpiirin nörttipäiväkirjaa WoW Newbiestä ei ole tarkoitus tehdä. Olkoon tavoitteena siis, että asia olisi jatkossakin mahdollisimman ymmärrettävää muillekin kuin WoW:in pelaajille.

Pitemmittä puheitta, jäädään kiinnostuneina odottamaan, millaista uutta näkökulmaa uusi kirjoittaja Lauri meille tuo. Lukijana näet kunkin artikkelin kirjoittajan nimen kunkin jutun toiseksi alimmalta riviltä: " Posted by ".

Rotillakin juustorahat taskussa

2007-01-31T12:27:00.000+02:00

Eilen illalla matalan tason haltiatytöllä grindatessani huomasin taas äkkiä, että WoW:issa hämähäkeilläkin saattaa olla metallivahvikkeiset nahkasaappaat mukana. Ainakin niiden raadoista monesti löytää mitä ihmeellisintä kamaa. Hyvähän se vaan on tulojen kannalta, mutta loogisesti ajatellen asiassa ei ole mitään järkeä. Varkaalla pelatessani olin jo jotenkin onnistunut unohtamaan järjettömät dropit ja suuren osan muistakin epäloogisuuksista. Uuden hahmon näkökulmasta asia taas jotenkin iski päin kasvoja kuin öljyinen rätti.

Ymmärrän kyllä, että ehjiä ötökkäsilmiä ja katkenneita kitiinijalkoja hämiksiltä löytyy. Sitäkään en jaksa enää miettiä, miksi kauppiaat ostavat innolla näitä makaabereja matkamuistoja, kysynnän ja tarjonnan laeista hetkeäkään välittämättä. Sekään ei liian kamalasti häiritse, että WoW:in maailmassa näillä jäännöksillä ei kukaan mitään tee, niistä kun ei voi valmistaa edes taikajuomia. Mutta rahat ja varusteet järjettömillä hirviöillä ovat jo vähän liikaa. Ehkä ne löytyvätkin hirviöiden vatsoista, koska monsterit ovat popsineet huono-onnisempia seikkailijoita varusteineen parempiin suihin?

Uusi taistelupari

2007-01-30T21:10:00.000+02:00

Meidän yöhaltioiden alueilla alkoi pyöriä omituista väkeä. Sininahkaisia ja paksuhäntäisiä sorkkajalkoja. Yhden naispuolisen kanssa tuli juttua kotikylässäni, kun uteliaisuuttani viskasin sellaiseen vahvistusloitsun. Ihan kunnon tytöltä tämä omituinen otus vaikutti. Piti lemmikkinään isoa, terävähampaista kissaa. Sehän sopii.

Kyseinen pelaaja kirjoitti kokonaisia lauseita kirjakielellä, joten lyhytkin roolipelisessio oli mukavaa vaihtelua grindaamiseen. Harmi, että metsästäjä oli itseäni selvästi korkeammalla tasolla. Muuten olisin kutsunut mukaan porukkaamme.

Miespuoliseen draneihin tutustuin ja ystävystyin vähän isommassa kylässä. Tämä sorkkajalka oli temppeliritari, joka katseli käveleviä puuvartijoitamme kummissaan. Ystävyytemme oli vähällä rakoilla heti alussa, kun köntys meni rypemään meidän druidien pyhään [kuralätäkköön] lähteeseen. Uskoi onneksi kohteliasta pyyntöä sijoittaa kavionsa muualle.

Druidin pelaaminen tuntui ainakin alussa mukavammalta kuin salamurhaajan. Kukaan ei jaksa odottaa, että salamurhaaja hiipii hiljaa jonkun taakse ja hirttää pianonkielellä. Kaikilla on liian kiire sännätä päätä pahkaa kimppuun. Voron kyvyt menevät jotenkin hukkaan. Druidi taas osaa jo alussa kaikenalaista hyödyllistä: tuhotaikaa, parannusta, ominaisuuksien parantelua ja hakkaamista.

Rupesin lisäksi keräilemään luonnosta kasveja ja kävin opettelemassa, miten niistä voi alkaa lutrata taikajuomia. Tällä hahmolla taidan jättää ruutanoiden onkimiset, susipihvien paistamiset ja rättiriepujen tehtailemiset väliin. Taikajuomien ja raaka-aineiden kauppaaminen kuuluu olevan tuottoisaa puuhaa.

Luonnonlapsesta kissapedoksi

2007-01-29T20:18:00.000+02:00

Tein toisen hahmon WoW:iin. Uusi seikkailija on yöhaltiatyttö Alliancesta ja ammatiltaan druidi. Joskus sitten isona osaa muuttua kissapedoksi hän. Kuva löytyy tuosta vasemmasta palstasta.

Täytyy taas todeta, että eri alueet WoW:issa ovat kiitettävän eri näköisiä. Uutuudenviehätyksen jälkeen näkymät tuskin irrottavat alaleukaa päästä, mutta ensimmäistä kertaa nähdessään uusia maisemia on mukava katsella.

Ensimmäiset tasot tulivat vanhasta tottumuksesta grindatessa nopeasti. Ainakin näin alussa uusi näkökulma tuntuu juuri siltä kaivatulta piristysruiskeelta. Luulen, että jonkun mainitsema eri hahmojen pelaaminen sykleissä on hyvä ajatus. Alien vs. Predator 2:sta olen jauhanut ennenkin; siinäkin tuli vaihdeltua näkymää vähän väliä ihmisen, predatorin ja alienin välillä.

In other news, paljastui että nettiyhteyteni toimii luvatulla nopeudella operaattorin testimodeemilla, mutta ei VittuKuppa.comin halpislaitteella. On se ihmeellistä. Mikseivät nämä asiat koskaan toimi heittämällä niin kuin pitäisi? Selvittelen asiaa modeemin takuuhuollon kanssa. 10M/2M nettiyhteys tuntuu kyllä mukavalta 4M/1M:n jälkeen. Mutta kuten jo todettu, WoW toimii viiveettä hitaammallakin yhteydellä.

Uutta näkökulmaa?

2007-01-29T07:56:00.000+02:00

Sain idean, mistä löytyisi uutta puhtia WoW:ittamiseen. Minulle uusi puhti löytyy usein uuden oppimisesta ja kokeilemisesta, eikä niinkään vanhan toistamisesta loputtomiin. Mitä jos tekisinkin uuden, ihan erilaisen hahmon PvP(RP)-serverille?

Ajatus jalostuu heti tarkemmaksi. Riitävän uusi näkökulma edellyttäisi Alliancen hahmoa ja mielellään taikoja viskelevää sellaista. Muiksi harrastuksiksi vähän kasvien keräilyä ja taikajuomien kanssa lutraamista. Player vs. Player jo yksinäänkin voisi olla kohtalaisen suuri muutos.

Miltä kuulostaa?

Laitekokoonpanosta

Nettiyhteyteni nopeutui. Entinen oli 4M/1M, uusi on 10M/2M. (Ainakin teoriassa, käytännön nopeus on lähempänä 8M/1M). Asialla ei WoW:in kannalta ole mitään merkitystä, sillä entiselläkin yhteydellä peli toimi täysin viiveettä, mutta mainitaan nyt asiasta kun laitekokoonpano tuli kerran tarkammin lueteltua.

Yliannostus

2007-01-28T13:00:00.000+02:00

Instanssihärdellin jälkeen olen pelannut WoW:ia vain lyhyesti ja satunnaisesti. Eilen illalla kuitenkin sen verran, että hahmoni nousi vielä yhden tason (nyt salamurhaajani on tasolla 16) ja teki itselleen paremman rintapanssarin.

Imu ja veto on jotenkin poissa ja WoW:ittaminen on käynyt maistumaan vähän puulta. Jokohan tämä on nähty. Pidänkö väliaikaista taukoa (jonka aikana kaikkien muitten pelaajien hahmot nousevat tasolle 60) vai lopetanko tähän? Tällaisia aatoksia mielessäni tällä hetkellä pyörii.

WoW:ittamisen asemasta olen katsellut leffoja ja pelannut joitakin yksinpelejä, joista Rainbow Six: Vegas iskee kympillä. Siinäkin olisi moninpeli. Kaikenlaisia pelimuotoja tuntuu löytyvän, sekä toisia vastaan kamppailua että yhteistyötä. Miellyttävään pelaamiseen tarvittaisiin kuitenkin ehdottomasti hyvä porukka, jotta vältyttäisiin niiltä tyypillisiltä ongelmilta, joihin aloituspuheenvuorossani viittasin.

Moninpelissä on muuten sellainen ominaisuus, että sen pelaamisesta voi tulla jopa velvollisuus. Aloitimme seikkailijanuramme noitaystäväni kanssa yhtä aikaa ja olemme edenneet jokseenkin samaa tahtia. Ystäväni ymmärrettävästi yrittää tämän tästä houkutella minua jatkamaan. Ei tunnu mukavalta vastata, että tänään teen mieluummin jotain muuta. No toisaalta MMORGioissa ystävät tulevat ja menevät, minkä pelin omistakin työkaluista huomaa.

Mikä oleellisen tärkeä seikka WoW:ista minulla on vielä kokematta? Jotenkin tuntuu, että kaikki on jo nähty ja luvassa on vaan saman toistoa loputtomiin aina tasorajaan saakka. Mistä löytyisi motiivia jatkamiseen? Vai riittäisikö tauko?

Pikkupiltti vai idiootti?

2007-01-24T11:26:00.000+02:00

Eilen törmäsimme ensimmäisen kerran Todella Rasittavaan pelaajaan. Safariamme tuli nimittäin häiritsemään joku harvinaisen kädetön velho. Tyyppi blästäili loitsujaan sinne tänne ja hyppi hirviölauman keskelle sähläämään. Kokemuspisteetkin menivät harakoille, kun kaveri antoi armoniskuja meidän henkihieveriin nirhaamillemme elikoille.

Katsoimme touhua jonkun aikaa ja sitten pyysimme tyyppiä kohteliaasti jättämään meidät rauhaan. Ei mennyt perille. Kaverilta tuli maksimissaan kahden tai kolmen merkin mittaisia vastauksia ja nekin tippuivat useamman minuutin paikallaanseisomis- ja näppäimistönhakkaamistaukojen jälkeen.

Palasimme taikakivellä kotitukikohtaan kaverin silmien edestä. Läksiäisiksi heitin vielä ei niin kohteliaan kommentin tyyliin että kylläpä sinä oletkin ääliö. Viiden minuutin kuluttua tuli huolellisesti punnittu ja taidokkaasti artikuloitu vastaus, joka kuului kokonaisuudessaan näin (suora lainaus):

no

Ensimmäistä kertaa piti turvautua Ignore-toimintoon.

Pelaaja joko roolipelasi jälkeenjäänyttä taitavasti tai sitten pelaajan ikä oli maksimissaan yhdeksän, kymmenen vuotta. Hieman taas pitää ihmetellä joitakin vanhempia. No toisaalta minulla ei ole omia lapsia (eikä tule), joten ehkä on parempi vaieta tässä vaiheessa.

(M)asennusta

Tänä aamuna oli tarkoitus tarkistaa, miten illalla jätetyissä huutokaupoissa kävi. Ensin WoW halusi imeä uuden päivityksen, joka tippui lankaa pitkin noin yksi bitti minuutissa. Sen jälkeen tuli ilmoitus, että palvelimet ovat puoleen päivään saakka nurin päivitystöiden takia. No kiitti tiedosta. Kyllä suututti.

Satunnainen kohtaaminen

2007-01-24T09:36:00.000+02:00

WoW:issa voi viettää aikaa monella tavalla. Suurin osa pelaajista grindaa, nostaa tasojaan, soolottaa ja tekee isompaa yhteistyötä korkeintaan instansseissa. Roolipelaaminen myös roolipeliserverillä on minun kokemusteni mukaan minimaalista, mutta onneksi siihenkin välillä törmää.

Postilaatikolla asioidessamme joku haltiatyttönen alkoi äkkiä kovasti selvittämään. Hänen puheensa oli, sanotaanko nyt vaikka hieman erikoista. Kun kysyin noitaystävältäni, ymmärsikö hän neitokaista, joku ohikulkija kommentoi, että tuohan on vain kapungin opas. Minusta äänensävy oli samanlainen kuin jos Suomessa turistille sanottaisiin: "Erkki on paikallinen kylähullu, ei siitä tarvitse välittää".

Jostain syystä haltiaa tuli kuitenkin kuunneltua. Kohta kävi ilmi, että puheen outous johtui silvotusta kielestä... Muisto yhteenotosta örkkien kanssa. Tässä vaiheessa kiinnostus heräsi kunnolla. Tämähän roolipelaa!

Tarinalle oli luvassa jatkoa, mutta edellytyksenä oli kympin lahjoitus. Totesin heti, että moinen käytös ansaitsee palkkionsa ja tempaisin massin esiin. Ja juttuahan tuli. Ja tuli ja tuli. Olisi tullut varmaan vaikka kuinka pitkään, joten noitaystäväni maksoi toisenkin kympin, jotta pääsimme kohteliaasti lähtemään.

Kaikenlaisiin kylähulluihin sitä törmääkin!

THE kimppakivaa

2007-01-24T09:01:00.000+02:00

Olimme noitaystäväni kanssa tekemässä lähtöä örkkien pääkaupungista, kun tapasimme erään epäkuolleen papin. Ensin tarkoitus oli vain pyytää häntä mukaan ryhmäämme seikkailemaan, mutta jotenkin päätimmekin mennä kokeilemaan kaupungista löytyvää, hieman tujakampaa ja isolle seikkailijaporukalle tarkoitettua luolastoseikkailua. Menimme ensimmäistä kertaa sekaantumaan Instanssiin.

Instanssit poikkeavat WoW:in muista alueista siinä, että niihin mahtuu vain rajallinen määrä pelaajia kerrallaan. Jos rajan ylittävä määrä pelaajia menee alueelle samaan aikaan, heille luodaan tehtävästä oma kopionsa eli instanssinsa. Instanssit ovat ilmeisesti ainakin jossain määrin käsityönä tehtyjä seikkailuita, joissa pieni mutta tiivis seikkailijaryhmä kohtaa kunnollisen haasteen.

Pappi rupesi johtamaan iskuryhmäämme. Joukkueseen rekrytoitiin vielä örkkisoturi ja shamaani. Noidan demoniapuri mukaanluettuna meillä oli mukavan monipuolinen kommandoryhmä, jossa riitti iskuvoimaa enemmän kuin pienessä kylässä. Kädet hikoillen astuimme syvemmälle luolastoon.

Kävi ilmi, että meidän porukallamme homma toimi kuin junan vessa. Kun papiltamme käsky kävi (go go go), adrenaliinit turskahtivat verenkiertooni. Vaikka emme olleet sopineet taktiikoita etukäteen, jotenkin kaikki silti tiesivät täsmälleen, mitä tehdä.

Minä viskasin lähintä hirviötä heittokirveellä naamaan ja pakitin muutaman askeleen. Sillä aikaa örkkisoturi ampui jousellaan yhden nuolen ja shamaani paiskasi loitsulla. Kun hirviö pääsi suuteluetäisyydelle, örkkisoturi rupesi viipaloimaan sitä kirveellä. Noita usutti demoninsa sen kimppuuun, minä kiersin taakse puukottamaan selkään ja shamaani mätti sauvalla kuuppaan. Sitä mukaa kun omat ottivat vahinkoa, pappi paranteli loitsuillaan pysytellen itse viisaasti kauempana turpakäräjistä.

Sama toistui hirviöstä toiseen. Välillä tuli tiukka paikka, kun vihollisia kävi päälle monta kerrallaan, mutta kaiken kaikkiaan ryhmämme toimi taktiikan osalta tarkasti kuin kello tai huippukoulutettu kommandoryhmä. Parhaimmillaan joukkoteurastus oli varsin vaikuttavaa, kun kaikkialla räjähteli loitsuja silmille ja teräaseet mäjähtelivät lihaan. Hirviötä kaatui laumoittain, mutta meistä ei pudonnut kukaan. Aika hyvin.

Ainoa pettymys oli, että kun kaikki oli ohi niin se oli siinä. Palkkioksi ei tullut mitään graalin maljaa tai THE Miekkaa kivestä. Pyyhkäisin enimmät veriroiskeet naamaltani ja katselin hämmästyneenä ympärilleni: tässäkö tämä oli? Antikliimaksista huolimatta onnistunut instanssin vyörytys oli WoW-pelaamisen huippukohta tähän mennessä. Pätevän papin lisäsimme lyhyeen ystäväluetteloomme tulevia seikkailuita silmällä pitäen. Hieno kokemus.

Nahka-asustetehtailija matkustaa

2007-01-23T09:18:00.000+02:00

Karistimme noitaystäväni kanssa synnyinmantereemme tomut jaloistamme. Matkustimme zeppeliinillä örkkikansan kotimaille. Heti perillä savannin polttava helle iski epäkuolleisiin keuhkoihini kuin sarvikuono. Valoakin on niin paljon, että puolimädät silmäni melkein sulavat päähän.

WoW:in grafiikka ei sinällään ole kummoista, mutta eri alueiden riittävän erilaiset teemat ilahduttavat. Kontrasti epäkuolleiden synkkien maisemien ja verihaltioiden karkkilinnan välillä oli suuri, mutta örkkimantereen kuumat tasangot ja kuparinpunaiset hiekat yllättivät silti iloisesti. WoW:in animetyylinen grafiikka sortuu toki ylilyönteihin, mutta enää se ei haittaa. Siihen on tottunut.

Örkkipääkaupungin arkkitehtiä pitäisi kyllä vähän kouluttaa. Epäkuolleiden Undercityn hengenvaaralliset hissit ällistyttivät aluksi, mutta kotona sentään eri palvelut löytyivät helposti. Örkkikaupungin mutkaiset kadut ja kapeat kujat melkein estivät vorokouluttajien löytämisen. Ja mikä hiton spiraalikatu keskelle kaupunkia on pitänyt laittaa? Hä?

Noitaystäväni ja minä keskityimme savannilla ennen kaikkea metsästämiseen. Lahonneet sormet rakoilla nyljin massamurhatun raadon toisensa perään, käsittelin nahat ja ompelin nahkapanssareita huutokauppaan myyntiin. Kaikki menivät kaupaksi. Nykyään jo aika moni pelaajahahmo WoW:issa kulkee meikäläisen väsäämät lederhosenit, nahkapaidat, nahkahanskat ja nahkasaappaat päällään.

Tuotot käytin salamurhaajakoulutuksiin ja uusiin kaavoihin. Nyt pystyn hiipimään näkymättömänä jonkun taakse ja kuristamaan takaapäin pianonkielellä. Aika reilua meininkiä. Parempien kamiksien valmistamiseen tarvitaan entistä enemmän nahkoja, joten kurimus kunnon MMORGian tyyliin on loputon.

Ei ihme, että jotkut pelaavat kuukaudesta toiseen ja maksavat kuukausimaksuja. Itse en sattuneesta syystä ole poikkeuksellisesti maksanut vielä senttiäkään pelistä, jota olen pelannut jo kymmeniä tunteja. Lainatun pelin hintaan kuuluu kuukauden käyttöoikeus ja lisärinhän minä sain lahjaksi. Saas nähdä, tuleeko WoW:ia pelattua vielä, kun kuukausimaksuja pitäisi alkaa maksella. Tänäkin aamuna tarkistin vielä huutokauppojen tilanteen (kaupaksi menivät kaikki), joten addiktion merkit ovat olemassa.

Parantamisen varaa

2007-01-22T09:18:00.000+02:00

Käytettävyys

Yleensä opin minkä tahansa pelin kontrollit ja näppylätekniikan nopeasti, mutta WoW:in käyttöliittymä vastustaa koko ajan. Jotakin pitää klikata oikealla, jotakin vasemmalla napilla, joillekin asioille toimii kumpi tahansa. Jotkut toiminnot edellyttävät mielestäni tarpeettomasti Shift-klikkausta tai Control-klikkausta. Joissakin tilanteissa haluamaansa voi osoittaa hiirellä, mutta esim. /whisper -komennossa kohteen nimi on pakko kirjoittaa.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun hahmoni on kuollut käyttöliittymän vastustuksen takia. Olen juoksemassa karkuun ja yritän haroa hiirellä pikajuoksunappia ruudun oikean laidan pikapainikkeista (sillä alapalkki näppäinoikoteineen on täynnä taisteluun liittyviä käskyjä). Vihollinen osuu miekallaan kahdenkymmenen metrin päästä takaa päin juuri, kun olen osumassa oikeaan nappulaan. Henki lähtee. Silloin meinaa käpy palaa.

Hahmojen nimet

Viikonloppuna maailma alkoi hiljalleen täyttyä muista pelaajahahmoista (ja varsinkin verihaltioista). Pelaamme muka roolipeliserverillä, jossa hahmojen nimeämiselle pitäisi olla tiukat säännöt, mutta paskan marjat. Tässä pari heti mieleen tulevaa nimivalintakukkasta:

Deadlybabe
Pentti
Zindarella
Lazybones

Oli niitä paljon muitakin, mutta ovat jo luojan kiitos haihtuneet mielestä. Juuri tällaista pelkäsin, ennen kuin edes rupesin asentamaan WoW:ia. Jos olisin ollut PvP-serverillä, olisin saman tien yrittänyt niitata kyseiset hahmot kenttään, tasoeroista välittämättä.

Lisää moninpeliä, kiitos!

Minun pitäisi käyttää pelaajien väliseen kommunikointiin nykyistä enemmän aikaa. Yleensä on vain liian kiire juoksemaan seuraavan tehtävän tai hirviölauman kimppuun. Esimerkiksi kerran verihaltioiden linnaan palatessani ovella partioi joku killan rekrytoija. Hän yritti spämmätä kaikkia ohikulkijoita allekirjoittamaan killanperustamiskaavakkeensa. Minä vain kieltäydyin kohteliaasti ja jatkoin matkaani, mutta vasta jälkikäteen tuli mieleen mitä minun olisi pitänyt tehdä. Olisin voinut jäädä vähän kouluttamaan kyseistä hörhöä... Luennoinut, etten mitenkään voi allekirjoittaa paperiasi, sillä en tunne sinua enkä tiedä perustamastasi killasta mitään. Että minusta killan perustajien pitää oikeasti tuntea toisensa jne jne.

Yleisemmin; montakin kertaa on tullut tavattua joku kiinnostava hahmo, mutta sen kanssa on tullut vaihdettua korkeintaan pari sanaa kunnes sitä taas on jatkanut juoksuaan seuraavaan seikkailuun. Yksinpeleistä periytynyttä ajattelua. Ei sen puoleen, samaa näkyvät harrastavan useimmat muutkin WoW:ittajat.

Turhaa ja tyhjäpäistä chattailua minä en kaipaa, sillä sosiaalisen interaktion tarpeeseen minä mieluiten pelaan oikeaa (pöytä)roolipeliä, lautapeliä tai sitten seurustelen ystävieni kanssa muuten vain. Siitä huolimatta sanoisin, että WoW keskittyy liikaa hahmon tasojen nostamiseen ja liian vähän pelaajien väliseen yhteistyöhön. Tiedän: yhteistyökyvyt kuulemma punnitaan vasta korkeammilla tasoilla instansseissa. Jos näin on, niin miksi kymmenien tuntien tasojen nostamisvaihe hahmon uran alkutaipaleella on pakollinen? Siksikö, että pelaaja oppisi pelin hallinnan ja maailman toiminnan? Eikö hommaa voisi hoitaa jotenkin järkevämmin?

Koko viikonloppu WoW:ia

2007-01-22T08:54:00.000+02:00

Viikonloppuna ansiotyö ei ollut ikävästi haittaamassa harrastuksia. WoW:itettua tulikin siten varsin kiitettävästi, ainakin mikäli Skypen lokia on uskominen.

Pappimme loisti poissaolollaan, joten seikkailimme sitten taikurin kanssa kahdestaan. Kahden hengen porukka alkaa meidän tasoillamme käydä pieneksi. Mörkölaumojen kanssa saa olla ylivarovainen, sillä vaikka vedämme melkein mitä tahansa yksittäistä hirviötä turpiin kymmenen nolla, niin kunnolliset joukkotappelut ovat liikaa salamurhaajan ja taikurin muodostamalle taisteluparille. Siitäkin huolimatta, että taikurilla on uusi lemmikki, tankin roolia kelvollisesti vetävä demoni. Meidän pitää joko ruveta rekrytoimaan lisää porukkaa omaan ryhmäämme tai sitten meidän pitää itse hakeutua suurempaan seikkailijaporukkaan.

Ärsytyspuolella low drop rate -questit saivat otsan rypistymään, mutta edelleen selvästi eniten ärsyttää ohjeiden epämääräisyys. Aina on kyse siitä, että tehtävän antaja kyllä tasan tarkkaan tietää minne pitäisi mennä, mutta ei vaan voi merkata kohdetta kartalle. Myönnetään, osittain vaikeudet ovat omaakin syytä; tehtävänannot voisi lukea huolellisemmin ja ajatteluun voisi uhrata viittä sekuntia enemmän aikaa. Mutta sanotaanko vaikka niin, että Cliche Questin eikun siis WoW:in tarinoiden käsikirjoitus ei nyt mitenkään erityisemmin häikäise omaperäisyydellään.

Hahmoni on kehittynyt rahanansaitsemisammateissaan mukavasti. Onkeen tarttui taikajuoma, jolla ei ollut käyttöä. Laitoin lerketin huutokauppaan myyntiin ja sain todella hyvät rahat. Samoin huomasin, että parhaat valmistamani nahkahaarniskat ovat niin hyviä, että niitä kannattaa tehtailla huutokauppaan myytäväksi. Eilen illalla myyntiin laittamani lederhosenit eli siis nahkahousut olivat menneet yöllä kaupaksi; tarkastin asian tänä aamuna. Alan siis kuulostaa aika keskiverrolta WoW-junkielta.

Rooliakin pelataan

2007-01-20T19:27:00.000+02:00

Nyt se on todistettu. Minä en ole ainoa pelaaja, jonka mielestä myös MMORGioissa voi ja pitää roolipelata.

Olimme taikuriystäväni kanssa metsästämässä susihukkia, kun paikalle tuli äkkiä toinenkin verihaltia. Hän katseli epätavallista pariamme ihmeissään. Verihaltiat ja epäkuolleet kun eivät yleensä ole ylimpiä ystäviä. Kun vielä mietin että pitäisiköhän kulkijaa vaikkapa tervehtiä kohteliaasti, haltiat puhkesivat pulputtamaan käsittämätöntä kieltään. Keskenään. Minun lyhyt pinnani paloi kohta molemmista päistä ja kävin konahtelemaan gutterspeakiksi. Haltiakulkurin ilme synkistyi ja hän moitti minua (ymmärrettävällä kielellä tällä kertaa) keskustelun keskeyttämisestä. Alleviivasin sanojani yleismaailmallisella eleellä, jolloin vieras haltija otti kaksi askelta lähemmäksi...

Onnistuin puhumaan itseni ulos tilanteesta menettämättä kasvojani ja loukkaamatta ketään enempää. Aika hyvin. Tuo ärsyttävä hienohelma kun vaikutti itseäni huomattavasti kokeneemmalta ja voimakkaammalta. Kohtaaminen jäi erittäin positiivisella tavalla mieleen. Haltian pelaaja laukoi kokonaisia virkkeitä oikealla kielellä älykkäästi ja nopeasti. Olisi mukavaa saada hänet ryhmäämme, paitsi että epäkuollut olemukseni taitaa käytännössä estää yhteistyön. Menköön siis muualle silittämään hienoja kaapujaan, hemmetti.

Mitäs muuta? No sitä tavallista. Tasoja noustiin ja minunkin hahmoni saavutti tärkeän rajapyykin: kymppitason. Nyt puukotan kahdella aseella yhtäaikaa ja viipaloin monstereita entistä tehokkaammin. Kokkaamaankin opettelin ja käsityöharrastukselle tuli käyttöä. Olen nykyisin pukeutunut enimmäkseen itse tekemiini vaatteisiin ja varusteisiin. Huutokaupastakin tuli kokemusta, kun möin tarpeettoman taikajuomareseptin halvalla tuntemattomalle ja jätin huudon asialliselta vaikuttavasta tikarista.

Pelisessio oli pisin tähänastisista ja ihan mukavaa ajanvietettä. Ei mitään tajuntaa räjäyttävää roolipeliä vaan sujuvaa ja leppoisaa etenemistä. Toivon, että tuntemattoman verihaltiataikurin kaltaisia hahmoja (ja pelaajia) tulee jatkossa vastaan enemmänkin.

Puhumalla paras

2007-01-19T23:03:00.001+02:00

Äskeinen pelisessiomme oli paras tähänastisista WoW:issa. Pappimme pelaaja oli raukka töissä (mikä duuni hänellä lieneekään; kaupan kassa? sairaanhoitaja?) perjantai-iltana, kun voro ja taikuri laittoivat haisemaan. Laitoimme pelin kanssa yhtä aikaa Skypen tulille, jolloin saimme kuin taikaiskusta reaaliaikaisen puheyhteyden. Vaikutus pelikokemukseen oli yllättävän dramaattinen.

Skype söi ilmeisesti verkkoyhteyden kaistaa kohtuullisen paljon, sillä pelisession alussa allekirjoittaneen ruudunpäivitysnopeus laski hieman. Kotvan kuluttua tilanne kuitenkin palasi normaaliksi, kun Pikku-Liisa ja Eeva-täti saivat puhelunsa päätökseen (Skype välittää käynnissä ollessaan muiden käyttäjien puheluita, P2P-ohjelma kun on). Haittavaikutus oli kuitenkin minimaalinen.

Lisäksi me pelaajat, aikuiset suomalaiset miehet, perjantai-illan kunniaksi ja kuntoilusuorituksen päätteeksi, nautimme kukin tahollamme pelatessamme riittävästi olutta. Skypen ja oluen yhteisvaikutus paranti pelikokemusta monen monta kertaluokkaa. Ystäväni suorittama minun n00bin tuutorointi tehostui kertaheitolla, kun neuvomaan pääsi reaaliaikaisella puheyhteydellä. Lisäksi jo ennestään urheilusuorituksen mieleen tuova kimppakivatappelun koordinointi nopeutui ratkaisevasti, kun kähinän taktiikat voitiin sopia siinä paikassa puhumalla toisillemme äidinkieltä. Kyllä kaatui monsteria oikealla ja vasemmalla.

Seuraava askel on tietenkin koko ryhmän äänikommunikaation järjestäminen. Skype osaa konferenssipuhelut, mutta parempiakin vaihtoehtoja on. Ne pitää selvittää. Pappimme pelaaja on jostain ihan muualta euroopasta, joten puhekieli pitää vaihtaa. Toinen kotimainen [englanti] sujuu ainakin minulta paremmin selvin päin. Oh well.

Tasoraja Kunnollista Moninpelikokemusta varten lähestyy lähestymistään. Ensi kertaa tämän blogin aloittamisen jälkeen vaakani kallistuu optimistisen odotuksen eikä skeptisen nillittämisen puolelle. Edelleen oikea nimi WoW:ille olisi Cliche Quest, mutta homman pointti alkaa siintää horisontissa kuin jäävuoren huippu. WoW:issa pitäisi ehdottomasti olla VoIP-client sisäänrakennettuna, mutta ainakin pienellä ryhmällä pärjää Skypen tms. avulla. Tarvotaan valoisin mielin kohti uusia seikkailuja; kyllä sitkeyskin joskus palkitaan.

Joukkueurheilua

2007-01-19T17:13:00.000+02:00

Pikku ryhmäämme liittyi uusi jäsen. Meitä on nyt kolme seikkailijaa. Minun hahmoni on siis epäkuollut vorosalamurhaaja ja ystävälläni on verihaltiana taikuri. Uusi jäsen on minun kaltaiseni epäkuollut, mutta pappi ammatiltaan.

Meillä on tasapainoinen pikku ryhmä. Minä puukotan läheltä ja taikuri loitsii kauempaa. Pappi joko hakkaa nuijalla, loitsii kauempaa tai parantaa meitä kahta muuta. Toiminta on tehokasta, mutta maistuu hieman joukkueurheilulta. Maisemien katselusta ei juuri voida puhua, kun kymmenen metrin välein nujakoidaan hirviöiden kanssa ja sitten juostaan seuraavaan tappeluun kokemusta keräämään. Eipä silti, WoW:in maailmassa ei pahemmin leukoja pudottavia maisemia olekaan.

Papin pelaajasta en tiedä vielä juuri mitään, mutta arvaisin hänen olevan meitä kahta muuta pelaajaa jonkin verran nuorempi. Käy ilmeisesti töissä, joten tuskin aivan teini kuitenkaan. Ainakin käyttää inhoamaani teinikieltä, tai siis pikemminkin tekstiviesteistä ja MMORGioista tuttua evvk-kieltä. Kävin jo konahtelemaan aiheesta, mutta melko turhaahan se on. Jos sama jokellus jatkuu, minä vaikenen.

Jonkinasteisia riippuvuuden esiasteita alkaa jo ilmetä. Hieman se väkisin vie mukanaan, kun seuraava taso on vain muutaman hirviötapon päässä. Pelaan vielä viisi minuuttia ja sitten vielä viisi. Toisaalta silloin tällöin huomaan miettiväni, että mitenkähän pitkään tätä jaksaa vielä jauhaa, milloin "tämä on nähty". Tämän hetken arvio on, että koskaan en tule tehneeksi toista hahmoa WoW:iin. Pelaan tällä kerran aloitetulla niin pitkään, että joko tulee mitta täyteen tai kaikki näkemisen ja kokemisen arvoinen on jo kohdattu. Saas nähdä.

Parempi WoW

2007-01-19T11:28:00.000+02:00

Kirjoitin aiemmin Alien vs. Predator 2:n moninpelistä. Väitän, että vastaavan suuruusluokan erot rotujen ja ammattien välillä voisi (ja olisi pitänyt) toteuttaa WoW:issakin. Nythän rodut eroavat toisistaan lähinnä ulkonäöltään. Pelimekaniikkaan ja pelikokemukseen valinnat vaikuttavat loppujen lopuksi aika vähän. Hahmot ovat pelkkiä statteja taulukkolaskimessa; pelimaailmassa kaikki pelaajahahmot juoksevat samaa nopeutta, harrastavat samoja asioita ja suorittavat samoja tehtäviä rodusta ja hahmoluokasta riippumatta. Pieniä variaatioita voi olla, mutta näkemäni perusteella ei lähellekään riittäviä.

Väitän, että kunnolliset erot rotujen ja hahmoluokkien välillä tiivistäisivät yhteistyötä heti alussa. Jos ajatellaan AVP2:sta, yksinäinen ihminen ei yksinkertaisesti pärjää yhdelle Alienille (jos sen pelaaja tietää mitä tekee). On käytännön pakko taistella selät vastakkain ja ryhmän keskellä yhden olisi syytä katsella katonrajaan. Kyllä vastaavalle linjalle voisi lähteä WoW:issakin.

Kissaksi tms. hirviöksi muuttuva shamaani vastaisi tässä analogiassa Alienia. Yksin metsästävää Predatoria voisi mallata vaikka härkähumanoidi. Ihmiset pelkäisivät ryhmässä ja värjöttelisivät nuotioittensa ympärillä, kun yöhaltiat snaippaisivat pimeästä metsästä. Jotakin tämän suuntaista kehiin, niin kiinnostavuus pomppaisi ihan eri metrilukemille.

Tehtäviä

2007-01-19T09:10:00.000+02:00

Jotkut WoW:in tehtävänannoista ovat raivostuttavan epämääräisiä. Joku korkean tason tyyppi synnyinkylässäni halusi, että menen kurmottamaan vastustajaorganisaation edustajia ja tuon heidän käsivarsinauhojaan todisteeksi. Nuo retaleet kun ovat kuulemma pystyttämässä uutta linnaketta kylämme liepeille ja eihän se käy. Suunnaksi sain ylimalkaisesti: "kylästä kaakkoon".

Olen kolunnut maastoa kylän itä-, etelä- ja kaakkopuolelta n:n kilometrin säteeltä sekä yksin että kaverin kanssa. Olemme löytäneet useitakin kyseisten vihulaisten keskittymiä ja lahdanneet halutunlaisia tyyppejä satapäin. Yhtään käsivarsinauhaa ei vain ole löytynyt. Ilman käsivarsinauhoja saisi tappaa vaikka miljoona vastapuolen agenttia; ei se käy jos ne eivät ole juuri niitä oikeita agentteja. Joko oikeaa paikkaa ei ole löytynyt tai sitten kyseessä on bugi.

Eniten kuitenkin ärsyttää tuo epämääräisyys. Jos joku antaa tehtäväksi tuhota pystytettävänä olevan linnakkeen rakentajat, niin kyllä se tasan tarkkaan tietää paikan. Ja minulla on kartta. Minkä takia se kirottu pallopää ei voi merkata paikkaa kartalle??!!1 Seuraavan kerran kun näen sen tyypin, työnnän tikarin kylkiluiden välistä sisään. Ja väännän. Ilmeisesti tason 65 äijä on keskittynyt urallaan niin tiiviisti silkkaan tappeluun, ettei ole tullut opetelleeksi luku- ja kirjoitustaitoa.

Tällaista se on.

Sosiaalinen aspekti

2007-01-18T11:02:00.000+02:00

Yksi ero muihin kokeilemiini massiivimoninpeleihin tuli mieleen. Kukaan tuntematon pelaajahahmo ei ole vielä tullut juttelemaan (eikä varsinkaan sössöttämään 1337-5p11kk1ä). Siellä täällä muita pelaajia kyllä säntäilee sooloilemassa. Ilmeisesti kaikki keskittyvät soolottamaan hahmojaan "riittävän" korkealle tasolle, jotta voisi seurustella sitten myöhemmin... Eli elvistellä oman hahmonsa kovuudella. Toisaalta helpotus, toisaalta valitettavaa.

Yhden kommentin tuntemattomalta pelaajahahmolta olen saanut. Tuo hienosti artikuloitu, tarkkaan mietitty, syvällistä roolipelaamista osoittava repliikki kuului kokonaisuudessaan näin (suora lainaus):

?

Voin jo kuvitella, miten tehokasta EVVK-kieltä harrastetaan sitten, kun kommunikointi on välttämätöntä yhteisen, isomman päämäärän saavuttamiseksi (lue: megaison jättihirviömörön niittaamiseksi).

Miinaharava -- eikun WoW

2007-01-18T09:20:00.000+02:00

Kokeilin eilen illalla vielä lyhyesti kalastelua, metsästelyä ja nahkakäsitöitä (köh). Tuli välittömästi epätodellinen olo, kun sääriluut paljaana ja alaleukaa rinnuksilla roikottava epäkuolleeni tempaisi onkivavan esiin ja alkoi kiskoa suolammesta sairaan näköisiä pikkusinttejä. Siis täh. Miksi epäkuollut moisesta välittäisi? Siksi, koska haltiakaveri suostutteli; tonnettain ruutanoita kiskomalla lammista alkaa kuulemma käydä pyydykseen ties mitä taikaesineitä ja artifaktipanssareita. Tiedän hokevani joka kirjoituksessa samaa asiaa, mutta eihän tässä ole mitään järkeä.

Hetkeksikään WoW:issa minulle ei ole tullut tunne, että olisin vaihtoehtohahmo lähes oikeasti toimivassa vaihtoehtomaailmassa. WoW:in pelaaminen ei ole ollut eläytymistä vaan suorittamista: tunteetonta pakertamista, tavoitteena hahmostatistiikan parantaminen, jotta voisi "sitten isona" kokea sitä jotain, johon MMORGiat on tarkoitettu. Olen kuitenkin "roolipeli"serverillä, mutta ainoa ero PvP- ja muihin servereihin kuuluu olevan pelaajahahmojen välisissä taistelusäännöissä.

WoW:in piti monen monituisten kirjoitusten ja peliarvostelujen perusteella olla se massiivimoninpeli, jota massiivimoninpelejä pelaamattomienkin pitäisi kokeilla. Toistaiseksi olen nähnyt WoW:issa ihan samat kliseet kuin muissakin genren peleissä ja jopa korostetun selkeästi. Toisaalta tämähän on juuri menestystuotteen resepti: otetaan aikaisemmista yrittäjistä parhaat puolet ja toteutetaan ne huolellisesti loppuun asti hioen, jotta varmasti toimii. Kuinka ollakaan, omien kokemusteni perusteella WoW toimii teknisesti kuin junan vessa.

Tänään on sitten tiedossa WoW-paussi. Luvassa on nimittäin pitkä sessio hieman aidompaa roolipeliä: Vampire The Requiem.

Riepuja ja rensseleitä

2007-01-17T21:01:00.000+02:00

WoW:ia ei ole suunniteltu 1st Person -näkymälle eikä homma siinä oikein toimi. Ei ainakaan taistelussa. Ensimmäisessä persoonassa hahmo on vain ilmassa roikkuva silmä. Muualla kuin taistelussa 1st Person View on jonkin verran mukavampi maisemia katsellessa, mutta kähinän alettua huomasin palaavani takaisin 3rd Personiin. Se siitä.

Kahden hengen yhteistyötä tuli jatkettua ja kyllähän se toimii, ei siinä mitään. Hirviöitä lahdattiin laumakaupalla, tasoja noustiin ja varusteita paranneltiin. On se jännä juttu, että kunnon tukeva vyö parantaa enemmän panssarointia kuin kovetettu nahkapaita. Kaipa tällaisten asioitten ajattelu on WoW:in maailmassa kiellettyä.

Muitakin taitoja kuin taisteluun liittyviä tuli hankittua. Samoin löytyy repusta nyt onkivapaa ja nylkemisveistä. Hirviöiltä löytyvistä rievuista rupesin tehtailemaan the siteitä; kunnon laastari WoW:issa auttaa vaikka sisälmykset jo roikkuisivat ulkona. Tehokasta lääkintää.

Vähemmän massiiviset moninpelit

2007-01-17T12:55:00.000+02:00

Kaksi satunnaista, positiivisella tavalla mieleen painunutta moninpelinimikettä vuosien varrelta: Alien vs. Predator 2 ja Sid Meier's Civilization IV. Molempien pelien yksinpelitkin ovat aivan loistavia, mutta se ei kuulu tämän blogin aihepiiriin.

AVP2:n moninpelissä kartalla heiluu tyypillisesti korkeintaan muutama kymmentä pelaajaa kerrallaan. Skenaariosta riippuen pelataan joko Alienilla, Predatorilla tai Marinella (eli ihmissotilaalla). Kaikkihan tietävät Hollywoodista Alienin ja Predatorin, eikö niin?

Kaikilla eri hahmoluokilla pelattaessa on jännäkakka housussa. Aina tuntuu, että joku toinen rotu on hieman voimakkaampi. Alienina on ihanaa loikata katosta pahaa-aavistamattoman ihmisen niskaan ja syödä pää irti. Toisaalta koko ajan saa pelätä, että jostain joku näkymätön Predator heittää itseohjautuvalla kiekolla päähän.

Predatorina on mukavaa vaania (lähes) näkymättömänä ihmisiä ja Alieneita ja sitten iskeä epäreilusti selkään. Predator kuitenkin pelkää ihmisiä, sillä niillä piruilla on liiketunnistimet ja ne lopsivat kranaatteja kaiken varalta sinne tänne.

Ihmisestä tulee jauhelihaa lähietäisyydeltä sekä Alienia tai Predatoria vastaan. Mutta tarkkakätinen ja hätäilemätön ihminen voi sniputtaa hirviöitä kauempaa ja kylvää niitä edellä mainittuja kranaatteja. Ihmiset pärjäävät paremmin ryhmänä. Kunnes katosta hyppää Alien keskelle puolustusta ja repii kaikilta sisälmykset lattialle.

Civarissa AI pärjää hyvin, mutta kiireetöntä moninpeliä loistavassa strategiapelissä ei voita mikään. Vaatii kyllä hyviä hermoja, että jaksaa jatkaa peliä, vaikka voittomahdollisuuksia ei käytännössä enää olisikaan. Olisi epäreilua poistua pelistä juuri silloin, kun kaverilla menee hyvin ja ennen kuin tämä pääsee kylvämään suolaa haavoihisi. Civarin moninpeliä pitää ehdottomasti pelata kavereiden ja ystävien kanssa. Toimintapelissä, kuten AVP2:ssa, asialla ei ole niin väliä.

Hahmon näkökulmasta

2007-01-17T12:23:00.000+02:00

Keksin yhden ratkaisevan syyn, mikä takia WoW kolahtaa vähemmän kuin voisi. Näkökulma, perspektiivi tai millä nimellä sitä kukin kutsuukaan. 3rd Person View vs. 1st Person View.

Minulle näkökulma pelimaailmaan hahmon silmien kautta katsottuna on monta kertaluokkaa tehokkaampi keino saavuttaa siellä olemisen tunne kuin näkymä sankarin takaa tai päältä.

Kolmannen persoonan näkökulmassa on toki omat etunsa. Taktisen tilanteen hahmottaa nopeammin ja helpommin, varsinkin kun WoW:issa näkymää voi loitontaa ja lähentää ja katselukorkeuttakin voi muuttaa. Ensimmäisen persoonan näkökulma aiheuttaa tunnelinäköä, jolloin sivulta tai takaa tulevat iskut tekevät yllätyksen takia todella kipeää, minkä räiskintäpelaajat hyvin tietävät.

Mutta kun. Jotenkin vain on niin, että ensimmäisen persoonan peli saa olla todella huono, ettei minua kiinnosta yhtään (ensimmäisenä mieleen tulee Pariah). Toisaalta kolmannen persoonan peli saa olla todella hyvä, että jaksan pelata alkua pidemmälle.

Elder Scrolls on kuuluisa (yksin)roolipelisarja, jossa seisotaan hahmonsa saappaissa. Ja kyllä kolahtaa. Morrowindissä voi valita myös kolmannen persoonan näkymän, mutta en käyttänyt ominaisuutta juuri koskaan. Autopelit eivät oikein ole minun juttuni, mutta ensimmäistä Need For Speediä (ja jopa Test Drivea Amigalla, herra paratkoon) pelasin fanaattisella innolla, koska siinä pääsi ratin taakse istumaan. Auton takaa kuvatut kaahauspelit eivät ole kiinnostaneet alkua pidemmälle, vaikka joittenkin mielestä se on ainoa oikea tapa pelata autopelejä.

Näkymä pitää olla toteutettu siihen malliin kuin vaikkapa Dark Messiah of Might and Magicissa tai F.E.A.R.:issa. Kun katson alas, näen omat saappaankärkeni. Kun käännän päätä sivulle, näen vähän hartiaa ja kättä. Potkaistaessa jalka irtoaa ruumiista eikä vain ilmesty tyhjästä näytön keskelle. Omalla ruumiilla on selkeät ulkomitat ja ulottuvuudet (mutta ovenkarmeihin ei silti koko ajan saa jäädä kiinni, kuten valitettavan usein huonommissa peleissä käy.)

Eli laittakaapas 1st Person View WoW:iin mukaan niin kyllä lähtee.

Hmm, EVE:ssä maailmaa katsellaan tietääkseni aluksen ohjaamosta käsin...

Seuraavan päivän tunnelmia

2007-01-17T10:27:00.000+02:00

Näin yöllä unta WoW:ista. Aina näin käy. Jos katson hyvän elokuvan tai pelaan paljon jotakin peliä, melko suurella todennäköisyydellä näen siitä yöllä unta. Oh well.

WoW:issa ei ainakaan vielä ole iskenyt immersio eikä suspension of disbelief. Meidän epäkuolleiden kryptasta nousee ajoittain uusia nyyppähahmoja ja ystävällinen tyyppi seisoo ikuisesti ovella ainoana elämäntehtävänään neuvoa untuvikoille, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Kymmenen metrin päässä löytyy ensimmäinen hirviö, jota vastaan harjoitella tappelua. Lepakoita, rottia ja zombeja löytyy kotikylästä niin paljon, että kaikille vastasyntyneille varmasti riittää. Hirviöt eivät ikinä iske ensin. Ne vain kulkevat omia pikku reittejään ikuisesti edes takaisin, kunnes joku kuolleista juuri herännyt sankari tulee ja tappaa.

Kylän porteilla partioivat tason 65 vartijat. On se hyvä, että voimakkaat hahmot on laitettu Tärkeään Tehtävään. Eivätpä pääse rotat rintamasta läpi, perskeles! Mihin tason 1 raatoja tarvitaan tällaisen puolustuksen kanssa?

Yksipeleissä arvostan eniten sitä, jos pelimaailma toimii loogisesti omien, sisäisten sääntöjensä ja ilmiöidensä puitteissa. Onko tällaista kertakaikkiaan turha odottaa MMORGioissa? Matalan tason hahmon pelaajan näkövinkkelistä maailman toiminnassa ei ole oikein mitään järkeä. Ainoat liikkuvat osat ovat sankareiden lahdattavaksi luodut hirviöt, kauppiaat, kouluttajat ja toiset pelaajahahmot.

Kaiken lisäksi WoW:in grafiikka on nykystandardeilla itse asiassa varsin palikkaa. Luojan kiitos teknisesti homma on vielä toiminut kuin junan vessa. Minkäänlaista verkkoviivettä ei ole ollut eikä mitään muutakaan teknistä ongelmaa. "Vain" sisällön laihuus häiritsee.

Päästiin asiaan

2007-01-16T22:30:00.000+02:00

Ensimmäisenä iltana jaksoin pelata hahmoni noin tasolle 6 saakka. Minä ja ystäväni hahmo löysimme toisemme ja teimme maisemakierroksia toistemme kotimaisemissa. Meillä epäkuolleilla on miehekkään karut maisemat ja reilu meiniki, verihaltiat elävät ällöttävän söpössä linnassa ja nysväävät... harppujaan. Muodostimme kahden hahmon ryhmän ja mätimme hirviöitä tauluun hyvässä yhteistyössä. Haltia viskoi tulipalloja naamariin, minä tarjosin puukkoa selkään. Reilusta kerhosta hyvää päivää.

Minusta WoW vaikuttaa yhä aika tavalliselta massiivimoninpeliltä. Pelin koukku ei ole vielä avautunut. Skriptatuissa yksinpeleissä olen tottunut tiiviiseen tunnelmointiin, WoW tuntuu ainakin vielä alussa hieman mitäänsanomattomalta, mekaaniselta tahkoamiselta, josta pelimekaniikan ja pelisuunnittelun yksityiskohdat paistavat kaikkialta läpi niinkuin jäävuoren huiput pohjoisesta merestä.

Enpä tiedä, katsotaan nyt. Kyllä WoW:issa jo jotain vetoa minuun pelaajana on. Olen tyytyväinen ensimmäisen päivän aikaansaannoksiini ja suljen ensimmäisen blogipäivän mielihyvin tähän.

Ensivaikutelmia

2007-01-16T17:47:00.000+02:00

Nyt on sitten ensimmäinen sessio WoW:ia oikeasti pelattu! Nyt voinkin [kuolla rauhassa] raportoida varsinaiset ensivaikutelmat.

Tein epäkuolleen selkäänpuukottajahahmon roolipeli-Realmiin. Arvoin päätöstäni pitkään. Toisaalta, mitä väliä; jos ei miellytä niin saahan niitä hahmoja tehtailla. Toistaiseksi ollaan Horden kanssa naimisissa.

Ensimmäiseksi kryptasta herättyäni säädin video- ja ääniasetukset kohdalleen eli kaikki detaljit, resoluutiot ja efektit maksimiin. Kolme vuotta vanha pelimoottori ei Core 2 Duon ja GeForce 8800:n kanssa nikottele. Vähempää en olisi odottanutkaan. Säätöjen takia peli piti kerran vielä käynnistää uudestaan. Huoh.

Nyyppähahmon virtuaalielämä alkoi täsmälleen samalla tavalla kuin muissakin kokeilemissani MMORGioissa. Rotille, lepakoille ja zombeille tarjoiltiin moraa keuhkoon kokemuksen ja kulahtaneiden pitsihanskojen toivossa. Pari tasoa lisää tuli varsin nopeasti. Ensivaikutelma, the bottom line: mitä hienoa tässä on?

Keskellä rotuni asutuskeskusta mellastaa zombilauma (noh, lampsii hitaasti edes takaisin). Hyvin, hyvin matalan tason hahmot juoksentelevat sinne tänne loputtomasti sikiäviä zombeja ja muita mörköjä teilaamassa. Tätäkö tämä taas on? Missä syvä, addiktoiva roolipelikokemus?

No joo, tiedän meneväni asioiden edelle. Koska jotain positiivista pitää aina sanoa, niin kukaan teini ei tullut sönköttämään minulle 133t-sp11kk1ä. Sen sijaan vaihdoin muutaman sanan ystäväni kanssa, jonka hahmo oli ihan vastaavanlaisissa puuhissa niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana WoW:in maailmassa.

Nyt pitää tietoisesti yrittää säilyttää positiivinen asenne [siis mikä?] ainakin siihen asti että näkee, mistä WoW:issa oikeasti on kysymys. Eihän homma ole loputonta rottajahtia tasolle 60 asti, jossa rotat vain kasvavat karhujen kautta lohikäärmeiksi ja pitsihansikkaat vahvistuvat nahkahanskoista rautanyrkeiksi? Eihän?

Ja taas asennetaan

2007-01-16T17:41:00.000+02:00

Burning Crusade tuli neljällä cd-levyllä. Asennus oli samanlaista hinkkaamista kuin itse pelikin. Oikeastaan pahempikin, sillä lopuksi piti vielä yksi kerrallaan asentaa yhteensä noin giga pätsejä, jotka systeemi oli jo kertaalleen ladannut ja asentanut. Siis mitä helvettiä?

Eikä siinä kaikki. "Luin" EULAn/käyttöehdot taas kuusi kertaa. Tämä on jo aivan naurettavaa. Amerikkalaisella serverillä en edes kohauttaisi olkapäitäni, mutta että Euroopassakin samaa lakimiesten paskantamaa saastaa? Kosmista.

Aivopesua

2007-01-16T14:54:00.000+02:00

WoW on ainakin nörttien keskuudessa suuri ilmiö ja monille tärkeä osa elämää. Olen saanut paljon kommentteja aiheesta, joista vain osa julkisia. Jotkut ovat ilmeisen mielissään tästä uudesta projektistani, koska yrittävät suut vaahdossa rekrytoida minua oman realminsa/serverinsä/factioninsa kannattajaksi. Olen varmaan rekrytoijien ihanteellista kohdeyleisöä, neitseellisen koskematon WoWittaja, mutta kuitenkin peleistä helposti mielettömästi innostuva nörtti?

Mitä sanotte tästä? Sain lahjaksi WoW:in juuri julkaistun, uunituoreen lisärin, Burning Crusaden! Sattuipa sopivasti! WoW:in veteraaneille en varmaankaan ainakaan PvP-servereillä pärjäisi hetkeäkään, mutta lisärin kanssa kaikki muutkin hahmot aloittavat nollasta (lukuunottamatta kolmen vuoden kokemusta systeemistä yleensä). Tämä lisää aloitusmotivaatiota huomattavasti (joka jo kerkesi hieman laskea EVE:stä fantasioidessani).

EVE Newbie?

2007-01-16T14:22:00.000+02:00

EVE Online on kuulemma se massiiviroolipeli, jota minunlaiseni harkkorepelaajan pitäisi pelata. Peliä on suositellut ainakin pari toisistaan riippumatonta lähdettä. Uskotaan uskotaan. Minä innostun helposti mahdollisimman monimutkaisista teknisistä yksityiskohdista ja peleistä, joiden oppiminen vaatii mahdollisimman pitkää paneutumista. EVE:n pelaajat kuuluvat olevan kypsää porukkaa, teinipeelot pysyvät alkukokeilujen jälkeen poissa. Olen kuluttanut satoja ja taas satoja tunteja sellaisiin peleihin kun X3 Reunion ja Freelancer. EVE Online kuuluu olevan vähän kuin moninpelattava yksinpeli, jossa valtavassa galaksissa ei ole pakko seurustella toisten pelaajien kanssa, jos ei halua. Sopii minunlaiselleni yksinäiselle sudelle.

On epätoivoista aloittaa nollasta peli, jossa muut pelaajahahmot ovat käytännössä überjumalia. Toisaalta samoin WoW on jo monta vuotta vanha peli. Molempi parempi; eiväthän nämä pelit sulje toisiaan pois. Ennustan, että kotvan kuluttua aloitan uuden blogin: EVE Newbie.

Mistä voi tilata lisää tunteja vuorokauteen?

Hahmonluonnista

2007-01-16T11:54:00.000+02:00

WoW:in hahmonluonti on suunnattoman yksinkertainen prosessi, mutta asiaan liittyy muutama poliittisesti hyvin tärkeä päätös. Pitää valita omiin mieltymyksiin parhaiten sopiva

Realm
Faction
Rotu
Hahmoluokka

Realmin valinnassa pähkäillään (minun käsitykseni mukaan), haluaako pelata aivotonta mättöä vaiko hahmoonsa eläytyvää roolipeliä. Fanaattisena roolipelaajana tämä valinta on minulle varsinainen no-brainer. Melkein. Pitää nimittäin valita myös, haluaako kähistä toisten pelaajahahmojen kanssa vaiko ei. Mistään mitään tietämättä olisin vastannut, että kiitos en halua. Mutta pelin minulle lainannut ystäväni pelaa itse PvP (Player vs. Player) roolipeliserverillä. Koska kyseinen ystävä on myöskin fanaattinen roolipelaaja, ei hän voi olla kovin väärässä. Ehkä silkat RPG-serverit ovat täynnä teinilarppaajahaahuilijoita? Oli miten oli, aloitetaan ainakin kokeilemaan PvP-roolipeliä.

Factionissa valitaan, pelataanko hyviksillä vai pahiksilla. Paitsi pahikset eivät tietenkään omasta mielestään ole pahiksia yada yada yada. Ystäväni pelaa Alliancessa eli hyviksillä, joten yhteistyön kannalta valinta olisi selvä. Horden hahmot ovat sitä paitsi rumia (ei sen puoleen, niin ovat kyllä Alliancenkin). Ihan viime aikoina muissa tietokone- ja roolipeleissä olen tykännyt pelata "pahalla" hahmolla. Oblivionissa puukotin selkään salamurhaajana, Vampire-roolipelissä diableroin muita verenimijöitä jne.

Kummassakin Factionissa on neljä (vaiko viisi?) rotua. Kuten sanottu, Horden jengi on rumaa. Grafiikka on muutenkin tyylitellyn ja korostetun sarjakuvamaista, joten ei voi mitään. Kummallakin puolella löytyy kyllä rotuja, joita suostuisin pelaamaan. Kääpiöt ovat yleensä (puhun nyt muista peleistä, leffoista jne) tylsiä, yöhaltiat ovat inhottavan teinikamaa vaikkakin hyvän näköisiä, örkit ovat kliseisiä. Harkitsen ainakin ihmistä ja yöhaltiaa.

Kesken kirjoituksen kävi yksi lukija (wupii!) kommentoimassa. Pelaa Horden puolella. Molemmista Factioneista löytyisi siis peliseuraa. Hyvä niin.

Hahmoluokista Rogue kiinnostaisi siksi, että tykkään pelata inhottavia, varjoissa hiiviskeleviä salamurhaajia (Vampire RPG, Oblivion, Thief, Dark Messiah of Might and Magic). Druidi vaikuttaa muuten tylsältä, mutta se voi muuttua kissaksi (ihanaa!) ja muiksikin eläimiksi. Siistiä. Horden puolella muodomuutoksen osaa vain härältä näyttävä, ruma rotu. Alliancen puolella yöhaltia. Yöhaltia-druidi tai ihmis-rogue nyt ainakin tulevat vaihtoehtoina mieleen.

Voihan yksi pelaaja tehdä useampia hahmoja, voihan? Mutta voiko samalle serverille?

Asennus

2007-01-16T10:24:00.000+02:00

Rupesin asentamaan peliä myöhään eilen illalla ja sain homman valmiiksi aikaisin tänä aamuna. Ok, nukuin hyvät yöunet siinä välillä, mutta siitä huolimatta asennus oli taatusti pitkäkestoisin peliasennus koskaan. Aika hyvin. Ennätys ennen kuin sain peliä edes käyntiin.

Peli tulee kauniissa pakkauksessa ja viidellä CD-levyllä. Miksi, oi miksi CD-levyillä?!1! Kirjoittava DVD-asema maksaa tänä päivänä muutaman kymmenen euroa ja dvd-lukijoita saa puoli-ilmaiseksi. Jos markkinamiehet ajattelevat, että dvd-formaatti karkottaa jonkun köyhän, potentiaalisen asiakkaan niin karkottakoon perkele. Jos ei ole varaa dvd-asemaan niin miten sitten nettiyhteyteen, kuukausimaksuihin ja pelirautaan?

Asennus cd-levyiltä kesti noin tunnin. Siis sairaan kauan. En tiedä miksi, laitteistosta homman ei ainakaan pitäisi kiinni olla. Tässä kokoonpanoni:

Intel Core 2 Duo 2.4 GHz
2 gigaa muistia
320 gigaa kovalevyä
NVIDIA GeForce 8800GTS
DVD+-RW DL 16x
20" LCD 1600x1200
Windows XP SP2 Home
4M/1M ADSL

Sen jälkeen alkoi pätsien lataaminen. Ensimmäinen oli reilut 600 megaa, toinen 400 megaa, kolmas muutaman sata megaa (unohdin jo), loput pienempiä. Menin laskuissa sekaisin, montako niitä kaikkiaan oli ja montako gigaa tavaraa verkosta piti ladata ennen kuin pelin sai edes käyntiin.

Herran tähden, miksi pätsit pitää ladata ja asentaa peräkkäin? Miksei voi laittaa yhtä isoa pätsiä latautumaan, joka päivittäisi myyntiversion suoraan uusimpaan versioon? Ei voi käsittää. Mikä parasta, joka ainoan pätsin jälkeen oli pakko lukea helvetin pitkä EULA kaksi kertaa. Teksti oli pako scrollata loppuun saakka ennen kuin sai painaa ok, ja sitten tuli toinen samanlainen uudestaan. Tämä ruljanssi jokaisen pätsin jälkeen. Jos verensokerini olisi ollut yhtään alempana, peli olisi lentänyt ikkunasta kadulle.

Asennustaistelun jälkeen pelin sai viimein käyntiin 1024x768-tilassa. Hurraa. Ei paljon naurata 1600x1200 -littunäytöllä. Resoluutiota ei voi muuttaa mistään. Introvideo oli kieltämättä hieno, hahmonluontivaiheessa sain näytölle toinen toistaan peelomman näköisiä animehahmoja. Kustomointimahdollisuudet vaikuttivat minimaalisilta.

Tässä vaiheessa piti sulkea peli ja lähteä työpaikalle käkkimään. Nyyh. Kostoksi aloin kirjoittamaan blogia.

Kärttyinen vanha äijä ja World of Warcraft

2007-01-16T09:49:00.000+02:00

World of Warcraft on kaikesta päätellen maailman isoin, pelatuin, suosituin ja tunnetuin massiiviroolipeli. Kaikki tietokonepelien harrastajat ja heidän ystävänsä ainakin tuntevat nimen ja useimmat ovat sitä itsekin pelanneet. Tunnista, viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Peli julkaistiin vuoden 2004 loppupuolella. Minä olen intohimoinen tietokonepelien harrastaja, mutta WoW on jäänyt minulta kokonaan väliin. Tietokonepelit ovat minulle paitsi harrastus myöskin palkkatyö, sillä jo vuosikausia olen kirjoitellut peliarvosteluja MikroBittiin. Minulle maksetaan siitä, että tunnen tietokonepelit ja niiden taustat, vaikkei kaikista peleistä tietenkään voi olla omaa kokemusta. WoW:in maailmanlaajuisen suosion huomioon ottaen koen, että minulla on vakava aukko ammatillisessa ja harrastuksellisessa yleissivistyksessä. Nyt on korkea aika paikata tuo kyseinen aukko.

Tilaisuus tarjoutui, kun ystäväni toi yllättäen omistamansa pelin kaksoiskappaleen lainaan. Siis ihan laillisen kopion, sekaannus tilauksessa tai jotain sinne päin. Minä kun en pelien warettamista harrasta. Ostan rahalla kaikki ne pelit, joita oikeasti pelaan.

Tämän blogin juoni on lyhyesti sanottuna siinä, että neitseellinen WoW-nyyppä alkaa tutustumaan peliin ja dokumentoi kokemuksensa. Kirjoittajan aikaisemman massiiviroolipelikokemuksen perusteella teinilukijoille on tiedossa makeat naurut ja muille kaltaisilleni kirjoituksistani saattaa tulla vaikkapa varoittava esimerkki peliriippuvuudesta... Tai eipäs manata vielä piruja seinälle etukäteen.

Nyt nimittäin allekirjoittanut on lähtökohtaisesti allerginen tietokonemoninpeleille yleensä ja massiiviroolipeleille erikseen. Olen huono häviäjä ja deathmatchissa inhoan hävitä oikealle ihmiselle. Yhteistyöpelimoodissa taas inhottavat mistään mitään tajuamattomat teinipellet. Massiiviroolipeleissä vieroksuttavat monet asiat, kuten teinipeelovaara, ällöanimegrafiikat, tolkuton ajanmeno ja koukkuun jääminen, rasitusvammat ylääraajoissa ja fasistinen palvelinpolitiikka. Aika näyttää, montako näistä asioista koskee WoW:ia.

Siinäpä taustaa tämän blogin motiiveista. Toivotan kaikki tuhannet, ellei jopa miljoonat lukijani lämpimästi tervetulleiksi! Kommentoida saa ja se on jopa toivottavaa. Toivottavasti viihdytte!